SQUASHIN JOUKKUEIDEN EM-KISAT JA RANSKAN KENRAALI

Kisojen suursuosikit Englanti ja Ranska etenivät EM-kisojen finaaleihin sekä naisissa että miehissä. Finaalipäivä venyi pitkälle iltaan, sillä Talin keskuskentän lattia oli Gregory Gaultierin ja Nick Matthewin ennakkoon eniten odotetussa kohtaamisessa ajoittain haitallisen liukas ilmeisesti pelaajan kengissä kentälle joutuneen aineen vuoksi. Mutta kisat saatiin onnellisesti pakettiin. Suomalaisten panos jäi valitettavan heikoksi.

Suomen miehet putosivat ensi kaudeksi II-divisioonaan jäätyään nyt sijalle 7. Naisten sijoitus II-divisioonassa oli 5.

Miesten EM-kulta meni Ranskaan otteluvoitoin 3-0 eikä neljättä ottelua näin tarvittu. Englanti on hallinnut joukkueiden EM-kisoja niiden alusta alkaen 45 vuotta  ja menetti mestaruuden nyt vasta neljännen kerran. Ranskalle mestaruus on järjestyksessään toinen.

Naisten valtikka sen sijaan pysyi Englannissa. Finaalissa Ranskaa vastaan se tarvitsi kolmesta ottelusta kaksi, vaikka ne olivatkin äärimmäisen tiukkoja.

 Gregory Gaultier on maailman ykkönen

Keskustelin kisojen aikana Gregory Gaultierin aikana hänen urastaan, valmentautumisestaan ja kilpailemisestaan. STT julkaisi seuraavan tekstin lyhennettynä kisojen päätöspäivänä. Seuraavassa teksti kokonaisuudessaan. Kiitos STT:n Urheilu.

Gaultier on maailman ykkönen ja hän johdatti Ranskan joukkueen Euroopan mestaruuteen. Joulukuussa 1982 Ranskan Epinalessa syntynyt, nyt 34 vuotias ”Ranskan kenraali” hallitsee maailman squashkenttiä pelityylillä, jossa hän ei säästä itseään. 

Gaultier syntyi squashperheeseen, sillä hänen vanhempansa pitivät squashhallia, jossa Gregory varttui ja jonne hän kiiruhti aina suoraan koulusta.

”Aloitin squashin neljän vuoden iässä ja pelasin joka päivä vanhempien hallilla. Kävin toki pelailemassa ystävien kanssa muitakin lajeja, mutta squash oli kuitenkin ´se laji´ jo varhain”, Gaultier muistelee.

Hän oli 11-vuotiaana ikäluokkansa paras ja kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi juniorimaajoukkueen pelaajana ensin alueellisen ja sitten kansalliseen harjoittelukeskukseen, jossa hän kävi myös koulua. Kaikki tapahtui squashin ehdoilla.

”Tällainen toiminta Ranskassa ei koske vain squashia, vaan samanlainen akatemiatoiminta on myös esimerkiksi jalkapallossa ja tenniksessä. Kansallinen liitto kustantaa sen ja siellä minulla oli lääkäri-, fysioterapeutti-, ravinto- ym. palvelut joka päivä käytössäni. Tällä kaikella oli ratkaiseva merkitys urakehitykseni kannalta”, Gaultier kertoo.

Vuonna 2000 Gaultier pelasi junioreiden MM-finaalissa, mutta hävisi silloin Egyptin Karim Darwishille voittaakseen seuraavana vuonna arvostetun British Junior Openin.

Urakehitys jatkui ja vuonna 2006 hän eteni MM-finaaliin, jossa häntä vastaan asettui Australian David Palmer. Gaultier johti jo peliä erin 2-0 ja hänellä oli viisi ottelupalloa, mutta hän hävisi lopulta ottelun 3-2.

Vaatii tiukkaa itsekuria, motivaatiota ja itseluottamusta pyrkiä eteenpäin ja jatkaa uraansa hävittyään MM-finaalin myös vuosina 2007, 2011 ja 2013, näistä kaksi viimeistä Englannin Nick Matthewille, joka myös on mukana nyt pelattavissa EM-kisoissa.

Gaultierin uran ehdoton kohokohta oli vuonna 2016, kun hän monen yrittämisen jälkeen voitti MM-kultaa ja nousi samalla neljättä kertaa maailman ykköspelaajaksi.

”Kurinalaisuus, kaiken tekemisen ja kaikkien osa-alueiden huomioiminen ja hyvälaatuinen toteuttaminen on kaiken avain. Hyvä tiimi ympärilläni auttaa minua ymmärtämään omaa kehoani ja sen rajoja ja se takaa laadullisesti ja määrällisesti oikeanlaisen harjoittelun. Viestintä tämän tiimin sisällä on aivan ehdottoman tärkeätä”, Gaultier korostaa.

”Mutta vaikka tämä kaikki on tehty parhaalla mahdollisella tavalla, olet kentällä yksin ja sinun tulee selvitä yksin.”

Gaultier ei tällä hetkellä juurikaan mieti uran jatkoa tällä. Hän nauttii harjoittelusta ja pelaamisesta, mutta toki tiedostaa, että tämä ei ole ikuista.

”Iän myötä treenaaminenkin muuttuu. Jatkan niin kauan kuin tämä tuntuu hyvältä ja pystyn siihen korkealla tasolla. Haluan lopettaa urani huipulla, kenties jonkun hyvin menneen turnauksen jälkeen, hyvät muistot ovat minulle tärkeitä. Mutta sen aika ei ole vielä”, Gaultier toteaa.

Hän muistaa juniorina ollessaan Olli Tuomisen hyvin ja on pelannut Tuomista vastaan monet kerrat.

”Olli on loistava esimerkki kokomaailmalle ja erityisesti suomalaisille pelaajasta, jolla myös on tiukka itsekuri ja joka nauttii pelaamisesta. Hän on edelleenkin, 38 vuotiaana, vaarallinen vastustaja. Täytyy muistaa, että ikä on vain numero”, Gaultier muistuttaa.

Gaultierilla on joitakin yhteistyökumppaneita, joiden kanssa hän työskentelee jo nyt ja hän ei itsekään osaa vielä sanoa, miten hän jatkossa tulee toimimaan squashin parissa.

”Tämä laji on antanut minulle niin paljon, että tavalla tai toisella haluan myös kiittää squashia antamalla sille takaisin jotakin, mikä parhaiten palvelee lajia.”

Gaultierin kausi jatkuu EM-kisojen jälkeen Sveitsin Zürichissa ja sen jälkeen Seattlessa USA:ssa. Hän toivoo voivansa pitää heinäkuussa kaksi viikkoa lomaa ja sitten uudestaan yhden viikon jouluna.

”Mutta silloinkin on tärkeätä pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa. Nuo loma-ajat ovat henkisesti erittäin tärkeitä, sillä joskus ajatukset on hyvä saada pois squashista ja tehdä jotain aivan muuta”, Gaultier sanoo.

Kun harjoittelee kaksi tai kolme kertaa päivässä ja kiertää ympäri maailmaa pelaamassa 12-13 turnausta vuodessa, lyhyetkin lepohetket ovat tervetulleita.

Gaultier on pahoillaan, ettei squash ole onnistunut raivaamaan tietään olympialaisiin. Laji täyttää erinomaisesti kaikki olympialajin kriteerit ja sen voisi sijoittaa yhtä lailla kesä- kuin talviolympialaisiinkin.

”Meillä saattaa olla hyvät mahdollisuudet vuonna 2024, jolloin kisat voisivat olla jopa kotimaassani Ranskassa. Jos saisimme lajimme olympialaisiin, sillä oli valtaisa merkitys lajin näkyvyyden ja suosion kannalta. Toivottavasti tämä voisi toteutua”, Gaultier toivoo.

SQUASHNUORTEN TIE PÄÄTTYI LISSABONIIN

Euroopan mestaruuskisat Portugalin Lissabonissa olivat suomalaisnuorille pohjakosketus. Tämän voi sanoa, kukaan ei pahoita siitä mieltään, niin heikko oli nuorten suoritus ja he tietävät sen itsekin. Näissä kisoissa ei ollut ”Kaikki Pelaa” -ajattelulle sijaa, täällä pelattiin paremmuudesta niin henkilökohtaisessa kisassa kuin joukkueinakin. Turistimatka on tehty.

Joukkueen valmentajan Tomi Niinimäen sanoin:

”Selittelyille ei jäänyt sijaa ja hyvä niin. Meidän taso on nyt mitattu ja nähty ja nyt on sitten aika tehdä johtopäätökset ja linjamuutokset ja pitää huolta, että ensi keväänä tulokset ovat taas nousujohteiset. Lähes kaikki pelaajat pelaavat samassa kisassa myös ensi keväänä, joten tämä reissu oli tärkeä kokemus meille kaikille sitä silmällä pitäen. Meidän vaan pitää tehdä oikeita asioita mielettömän paljon, jotta kehitys varmistetaan.”

Henkilökohtaisessa kisassa paras sijoitus tytöissä oli 20. ja pojissa 42. Joukkuekisassa pelattiin kuusi ottelua (Tsekki, Espanja, Ruotsi, Israel, Portugali ja Tanska) ja jokaisessa tuli pataan. No, antaa näiden tulosten ruotimisen olla, tulos oli historiallisen huono eikä se miksikään muutu. 

Kysymys kuuluukin, miksi näin on?

Suomi on 1970-luvulta lähtien pystynyt tuottamaan tasaisin välein kansainvälisellä mittapuulla mitaten erittäin hyviä pelaajia. Seuraava aakkosellinen lista on minun, jokainen voi olla siitä omaa mieltänsä.

Sami Elopuro, Kale Leskinen, Petri Levomäki, Tuula Minetti, Mika Monto, Henrik Mustonen, Pentti Pekkanen, Juha Raumolin, Markku Sainio, Poku Salo, Matias Tuomi ja Olli Tuominen.

Siihen nähden, että meillä ei ole monen muun maan tavoin samanlaista kriittistä massaa, suomalainen squash on onnistunut pelaajatuotannossaan hyvin ja nytkin meillä on kasvamassa kv-mitat täyttäviä pelaajia, kunhan hyvä valmennus takaa jatkuvan kehityksen.

Olen kauan sitten suorittanut Suomen Squashliiton squashvalmentajatutkinnon Jyrki Hämäläisen johdolla, olen pelannut ja seurannut squashia 40 vuoden ajan hyvin läheltä ja olen keskustellut satoja ja satoja tunteja eri maista tulevien ammattilaispelaajien ja valmentajien kanssa. Mikään näistä ei tee minusta squashin asiantuntijaa eikä minulla ole tarjota syvällistä analyysiä nyt päättyneiden U19 EM-kisojen heikkoon menestykseen.

Mutta joillakin pitäisi olla.

Suomen Squashliitto hakee juuri valitun toiminnanjohtajan Mika Monton työpariksi nuorisopäällikköä. Häneltä odotetaan työhakemuksen perusteella mm. seuraavaa:

”Nuorisopäällikkö vastaa yhteistyöstä seurojen, hallien ja valmentajien kanssa. Osa työtehtävää on suomalaisen squashvalmennuksen kehittäminen ja koordinointi. Nuorisopäälliköltä odotamme erinomaisia viestintä- ja verkostoitumistaitoja ja hänen tehtäviinsä kuuluukin tuoda uutta vireyttä seura- ja kilpailutoimintaan.”

Toivotan parasta menestystä valitsemallanne tiellä. Toivottavasti osaatte valita oikean tien, tarjolla on monia. Seuraavassa katkelma kirjasta Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa, suomentanut Anni Swan.

Liisa: ”Anteeksi, voitteko neuvoa minulle tien?”
Irvikissa: ”Minne olet menossa?”
Liisa: ”En tiedä.”
Irvikissa:”Sitten mikä tahansa tie vie sinne.”

Kuunnelkaa muita, mutta älkää alistuko heidän vietäväkseen. Valitkaa mielestänne oikea tie, sekin tulee olemaan kapea ja kuoppainen - mutta se vie eteenpäin. Kysykää itseltänne ja kysykää valitsemiltanne pelaajilta, löytyykö tarvittava hinku ja valmius panna kaikki peliin, koska mikään muu ei riitä, ”meidän taso on nyt mitattu ja nähty.”

Pienen lajin kohdalla menestyminen edellyttää armottomuutta. Yhtään lahjakkuutta ei ole Suomen kaltaisessa pienessä maassa varaa hukata, mutta silti niin täytyy tehdä, kun siirrytään lahjakkuudesta ja "ihan ok" -vaiheesta siihen vaiheeseen, jossa timantit hioutuvat. Siinä kohdassa pelaaja ja valmentaja tekevät valinnan, josta ei ole paluuta. Se on joko/tai-valinta, se ei ole sekä/että-valinta.

Olkaa työssänne armollisia, mutta samalla armottomia.

Sami Elopuroa lainaten: ”Mikään ei ole pienestä kiinni.”

SQUASHLIITOLLE UUSI TOIMINNANJOHTAJA

Suomen Squashliitto on valinnut uudeksi toiminnanjohtajakseen Mika Monton.

 
Onnea Mika uuteen tehtävääsi! Tiedän, että se on sinulle mieluinen ja tulet suhtautumaan siihen samalla intohimolla ja ammattimaisuudella kuin peliuraasi.

Viimeiset kaksi vuotta Monto on toiminut Malesian squashmaajoukkueen valmentajana. Sitä ennen hän on ollut myös Suomen maajoukkueen valmentajana. Monton parhaat pelisaavutukset olivat Suomen mestaruus 1999 ja joukkue-EM-hopea 1998. Ammattilaisena hän oli PSA-listalla parhaimmillaan sijalla 45.

Monto siis tuntee suomalaisen ja kansainvälisen squashkentän erinomaisesti. Vahvaa lajitaustaa tukee hänen kaupallinen koulutuksensa ja työkokemuksensa.

Tämä kaikki kuulostaa hyvältä ja onkin sitä. Hän on tehtävään sopiva, ei hetkenkään epäilystä. Squashliiton mukaan hän on myös sitoutunut liiton strategiaan ja niihin keskeisiin tavoitteisiin, joita liitto tuleville vuosille on asettanut. No, kukapa työhaastattelussa muuta sanoisikaan, joten tämän sitoutumisen takeena meillä on siis Monton oma sana. Aika näyttää, mihin suuntaan asiat menevät.

Suomalaisessa urheilussa on ollut enemmän kuin tapana se, että huipputehtäviin on monilla ollut kova pyrky ja – ainakin ulospäin – on näyttänyt siltä, että rekrytointi on ollut avointa ja objektiivista. Mutta samalla olemme moneen kertaan voineet pohtia, mitenköhän näitä paikkoja loppujen lopuksi on hyvä veli –hengessä jaettu.

Olennaistahan näihin avaintehtäviin henkilöitä haettaessa on, onko henkilöllä riittävää osaamista ja näyttöä sellaisesta tekemisestä, mitä, tässä tapauksessa Suomen Squashliiton, vision, tavoitteiden ja strategian toteuttaminen ja jalkauttaminen oikeasti vaatii? Eli onko sopivuuden lisäksi riittävää pätevyyttä?
Haluan uskoa, että Monton tapauksessa kumpikin osatekijä on kunnossa, hän on pätevä ja sopiva. Nyt Montolla alkaa vajaan vuoden mittainen kuherruskuukausi, jona aikana ei vielä odoteta ihmeitä. Mutta sitten Monton kädenjäljen pitää alkaa näkyä.

Ainoa vinkkini hänelle on: ”If it is not broken, don´t fix it.”

Yritys- ja myös urheilumaailma on täynnä intoa puhkuvia uusia toimitus- ja toiminnanjohtajia, joiden tulee eri tavoin osoittaa, että täällä ollaan ja nyt pistetään tuulemaan. Sitten muutetaan organisaatiota, vaihdetaan pari johtoryhmän jäsentä ns. omiin miehiin/naisiin, terävöitetään brändiä, lanseerataan uusia tuotteita/palveluita, uusitaan kotisivut, satsataan sosiaaliseen mediaan, kirjoitetaan blogia (jonka viestintäosasto kirjoittaa) jne.

Älä Mika aja tähän miinaan. Tee harkiten se, mitä tarvitsee tehdä.

Lähde ja kuva: squash.fi