MEILLÄ OLI HIENO #ROAD2HEL-PROJEKTI

Squashin joukkueiden EM-kisat ovat tältä vuodelta peruuntuneet. Euroopan Squashliiton (ESF) hallitus teki joitakin viikkoja sitten päätöksen peruuttaa kisat siirrettyään niitä jo kerran huhtikuusta elokuuhun.

Peruutus oli iso pettymys suomalaiselle ja uskoakseni myös eurooppalaiselle squashille. Näissä kotikisoissamme, jotka oli tarkoitus pelata Kauppakeskus Triplassa ja Talihallissa, erityisesti Suomen naisjoukkueella oli iskun paikka. 

Kun kisat pari vuotta sitten myönnettiin Suomelle, käynnistettiin #ROAD2HEL-projekti, jonka kliimaksi tähtäsi vuoden 2021 kisoihin Helsingissä. Joukkueen tavoitteeksi asetettiin EM-mitali ja joukkueen rungon muodostivat Emilia Korhonen, Riina Koskinen ja Emilia Soini, kaikki korkean tason ammattipelaajia. Tavoite oli kova, mutta realistinen ja sitä kohti lähdettiin.

Kisojen siirto huhtikuulta elokuuhun ei vielä ollut kovinkaan paha takaisku, mutta kisojen lopullinen peruuttaminen oli, varsinkin kun Suomen Squashliitto oli huolellisesti valmistautunut järjestämään terveysturvalliset kisat.

Siihen kariutui #ROAD2HEL-projekti, joka samalla oli koko EM-kisaviestinnän keihäänkärki. Olimme tehneet hyvän viestintäsuunnitelman, jossa erityisesti naispelaajiemme elämää tarkasteltaisiin paitsi squashin kautta, myös sen ulkopuolelta. Juttuja kirjoitettiin, videoita kuvattiin ja erityisesti naisjoukkueelle haettiin sopivia yhteistyökumppaneita. Meillä oli hyvä proggis menossa ja sitten se kaikki oli poissa, "koska korona."

Laiha lohtu, mutta lohtu kuitenkin on, että 29.-30.5. pelataan SM-kisat erityisesti sovittujen koronarajoitusten puitteissa. Mutta pelataan kuitenkin, ei joukkueina, vaan toisiaan vastaan ja leivotaan mestarit niin miesten kuin naisten luokassa.

Katso tästä Emppa Soinin, EK Korhosen ja Riinan video:

"Ihan kaikki ei kuitenkaan ole squashia"  https://youtu.be/RcfoedRjnpc

SQUASHSEURAN VAHVUUS LÄHTEE IHMISISTÄ

 Aloitetaan tenniksestä, joka tuli Suomeen 140 vuotta sitten Viipurin kautta ja Suomen Tennisliitto täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Tänä aikana tennis on vakiinnuttanut asemansa suosittuna mailapelinä Suomessa ja kansainvälisesti tennis on yksi seuratuimmista urheilulajeista. Tennis on maailmantasolla iso juttu.

Suomalaisen squashin juuret ovat 53 vuoden takana ja Suomen Squashliitto täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Maamme urheilukirjossa squash on pieni laji, jolla on noin 25.000 harrastajaa elettyään 1990-luvun alussa ’uransa’ huipulla; yli 100.000 harrastaa ja miesten joukkueiden MM-kisojen pronssimitalit kotikisoissa. Isossa kuvassa kuitenkin siis paljon pienempi kuin tennis, joka saa myös huomattavasti paljon enemmän näkyvyyttä mediassa – eikä edes välttämättä suomalaispelaajien menestyksen johdosta, vaan sen globaalin suosionsa ansiosta. Itse asiassa suomalainen squash on kv-menestyksellä mitattuna pärjännyt mailapelien ryhmässä erinomaisesti, ollut itse asiassa menestynein mailapeli.

Squashseuran vahva kulttuuri

Squash on puolessa vuosisadassa luonut maahamme omanlaisensa vahvan lajikulttuurin. Ympyrät ovat aika pienet, minkä laji on hienosti kääntänyt vahvuudekseen. Ensimmäiset seurat syntyivät maahamme 50 vuotta sitten, osaksi siksi, että saatiin liitto perustetuksi.

Olen itse aloittanut squashin parikymppisenä 1970-luvun puolivälissä lopetettuani tenniksen 13-vuotiaana Helsingin Verkkopalloseuran (HVS) juniorina ja pelattuani sen jälkeen jalkapalloa. Ensimmäinen seurani oli Espoo Squash Rackets Club (ESRC), jonka kotihalli oli Espoon Niittykummussa. Sieltä siirryin Helsinki Squash Rackets Clubiin (HSRC) Taliin, jonka jäsen olen ollut siitä lähtien, vaikka olen ollut jäsenenä myös Helsingin Squash Kerhossa (HSK) ja Wiipurin Squash Kerhossa (WSK), jota edustan kisoissa.

Kaikki nämä seurat ovat hienoja yhteisöjä, joissa olen viihtynyt erinomaisesti, mikä on ollut minulle erittäin tärkeä syy kuulua seuraan. Joissakin seuroissa, kuten HSRC:ssä, oli silloin aikanaan kova ydinryhmä, joka puheenjohtaja Keitsi Kiukkolan ja hänen edeltäjiensä johdolla rakensi HSRC:n kenties maamme isoimmaksi ja vahvimmaksi seuraksi. Kisoja järjestettiin paljon, seuraillat olivat perjantaisin ja lauantaisin, Nikkiboxi-lehti ilmestyi säännöllisesti, seura-asut olivat viimeisen päälle, pelimatkoja ulkomaille tehtiin ja oli kerhohuone, joka palveli kaikkia jäseniä niin Talissa kuin Merihaassa, jonne seura siirtyi vanhan Talin muuttaessa toimintakonseptiaan. Syntyi vahva seurakulttuuri ja  seuran oma identiteetti, joka oli ja on kaiken toiminnan perusta.

Squashhallilla on väliä

Olen runsaan 40 vuoden aikana nähnyt varmaankin kaikki Suomen squashhallit. Joko pelimatkoilla tai niinä vuosina, kun olin ensin Squashliiton varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtajana. Lajikulttuurin kehittymisen, seurayhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden kannalta squashallilla on väliä. Ei ole samantekevää, miten halli on suunniteltu, miten kentät on sijoitettu, missä on kahvio ja ravintola, missä on shop ja niin edelleen.

Ottamatta mitään pois yhdeltäkään hallilta ja seuroilta, jotka eivät ole aina voineet vaikuttaa kenttien ja muiden asioiden sijoitteluun hallissa, niin jos pysähdytään hetkeksi miettimään, niin me vanhemmat muistamme mm. MetroSquashin hallin Helsingin Asematunnelissa,  Silkkikutomon hallin Herttoniemessä tai Espoon Suomenojan hallin. Tai HSRC:n nykyisen kotihallin Merihaassa. Rakenna siinä seurayhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta jäsenten kesken. Ei ole mikään helppo rasti.

Entäpä päinvastoin vanhat Squash Clubin hallit Lönkalla ja Talissa, KSQ:n halli Kouvolassa tai nykyinen Talihalli ja moni muu. Voit seurata seurakavereiden pelaamista omaa pelivuoroasi odotellessa tai sen jälkeen, nauttia juoman tai kaksi ja jutella muiden seuralaisten kanssa. Tai jutella muuten vaan hyvässä seurassa. Juniorit, aikuispelaajat ja seniorit kaikki sulassa   sovussa pelaamassa yhdessä ja erikseen. Kaikki yhteisessä tilassa, keskellä hyvää fiilistä. Tiedät hyvin mitä tarkoitan.

Yritysmaailmasta tuttu ja tunnettu asia on, että yrityskulttuuri, yrityksen arvot ja mitä yritys haluaa olla ja edustaa, on sen menetyksen kannalta aivan olennainen asia. Yrityksen johdolla on siinä iso vastuu, mutta päivän päätteeksi kaikki on kiinni koko henkilöstöstä, ihmisistä ja heidän sitoutumisestaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Miksi se olisi mitenkään erilaista squashseurassa?

Julkaistu Suomen Squashliiton Newsletterissä 2-2021.