Squashseuran
vahva kulttuuri
Squash
on puolessa vuosisadassa luonut maahamme omanlaisensa vahvan lajikulttuurin. Ympyrät ovat aika pienet, minkä
laji on hienosti kääntänyt vahvuudekseen. Ensimmäiset seurat syntyivät maahamme 50 vuotta sitten,
osaksi siksi, että saatiin liitto perustetuksi.
Olen
itse aloittanut squashin parikymppisenä 1970-luvun puolivälissä lopetettuani
tenniksen 13-vuotiaana
Helsingin Verkkopalloseuran (HVS) juniorina ja pelattuani sen jälkeen jalkapalloa.
Ensimmäinen seurani oli Espoo Squash Rackets Club (ESRC), jonka kotihalli oli Espoon
Niittykummussa. Sieltä siirryin Helsinki Squash Rackets Clubiin (HSRC) Taliin, jonka jäsen olen ollut
siitä lähtien, vaikka olen ollut jäsenenä myös Helsingin
Squash Kerhossa (HSK) ja Wiipurin Squash Kerhossa (WSK), jota edustan kisoissa.
Kaikki
nämä seurat ovat hienoja yhteisöjä, joissa olen viihtynyt erinomaisesti, mikä
on ollut minulle erittäin
tärkeä syy kuulua seuraan. Joissakin seuroissa, kuten HSRC:ssä, oli silloin aikanaan kova ydinryhmä, joka puheenjohtaja
Keitsi Kiukkolan ja hänen edeltäjiensä
johdolla rakensi HSRC:n kenties maamme isoimmaksi ja vahvimmaksi seuraksi. Kisoja järjestettiin paljon, seuraillat
olivat perjantaisin ja lauantaisin, Nikkiboxi-lehti ilmestyi säännöllisesti, seura-asut olivat viimeisen
päälle, pelimatkoja ulkomaille tehtiin ja oli
kerhohuone, joka palveli kaikkia jäseniä niin Talissa kuin Merihaassa, jonne
seura siirtyi vanhan
Talin muuttaessa toimintakonseptiaan. Syntyi vahva seurakulttuuri ja seuran oma identiteetti,
joka oli ja on kaiken toiminnan perusta.
Squashhallilla on väliä
Olen runsaan 40 vuoden aikana nähnyt varmaankin kaikki Suomen squashhallit. Joko pelimatkoilla tai niinä vuosina, kun olin ensin Squashliiton varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtajana. Lajikulttuurin kehittymisen, seurayhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden kannalta squashallilla on väliä. Ei ole samantekevää, miten halli on suunniteltu, miten kentät on sijoitettu, missä on kahvio ja ravintola, missä on shop ja niin edelleen.
Ottamatta mitään pois yhdeltäkään hallilta ja seuroilta, jotka eivät ole aina voineet vaikuttaa kenttien ja muiden asioiden sijoitteluun hallissa, niin jos pysähdytään hetkeksi miettimään, niin me vanhemmat muistamme mm. MetroSquashin hallin Helsingin Asematunnelissa, Silkkikutomon hallin Herttoniemessä tai Espoon Suomenojan hallin. Tai HSRC:n nykyisen kotihallin Merihaassa. Rakenna siinä seurayhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta jäsenten kesken. Ei ole mikään helppo rasti.
Entäpä
päinvastoin vanhat Squash Clubin hallit Lönkalla ja Talissa, KSQ:n halli
Kouvolassa tai nykyinen
Talihalli ja moni muu. Voit seurata seurakavereiden pelaamista omaa
pelivuoroasi odotellessa
tai sen jälkeen, nauttia juoman tai kaksi ja jutella muiden seuralaisten
kanssa. Tai
jutella muuten vaan hyvässä seurassa. Juniorit, aikuispelaajat ja seniorit
kaikki sulassa sovussa pelaamassa
yhdessä ja erikseen. Kaikki yhteisessä tilassa, keskellä hyvää fiilistä. Tiedät hyvin mitä tarkoitan.
Yritysmaailmasta
tuttu ja tunnettu asia on, että yrityskulttuuri, yrityksen arvot ja mitä yritys
haluaa olla ja
edustaa, on sen menetyksen kannalta aivan olennainen asia. Yrityksen johdolla on siinä iso vastuu, mutta päivän
päätteeksi kaikki on kiinni koko henkilöstöstä, ihmisistä ja heidän sitoutumisestaan
yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Miksi
se olisi mitenkään erilaista squashseurassa?
Julkaistu Suomen Squashliiton Newsletterissä 2-2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti