JALKAPALLON MM-KISAT JA SUOMALAINEN FUTIS

Maailman suosituimman urheilulajin, jalkapallon, MM-kisat ovat käynnissä Venäjällä. Alkulohkot on pelattu ja nyt pelataan cup-systeemillä eli voitolla jatkoon ja tappiolla kotimatkalle.

Kisat ovat tarjonneet tähän mennessä koko joukon hyvää ja nautittavaa jalkapalloa, mutta myös kylmänviileää taktikointia, joissa on pelailtu ottelu loppuun niin, että kumpikin joukkue on tyytyväinen. Maailmanmestaruus jalkapallossa on niin iso asia, että sen eteen ollaan valmiita ottamaan isoja riskejä ja yhtälailla pelaamaan ilman pienintäkään riskiä. Täytyy muistaa, että valmentajat ja pelaajat pelaavat myös omasta tulevaisuudestaan ja parempaa näyteikkunaa tuskin löytyy.

Olen pelannut jalkapalloa pikkupojasta lähtien, en sen korkeammalla kuin III-divarissa, mutta kuitenkin. Ja luonnollisesti seurannut futista paikan päällä ja TV:stä yhtä kauan. Moni asia on vuosikymmenten aikana muuttunut. Olosuhteet ovat parantuneet valtavasti, itse pelasin junnuvuodet lähes pelkästään hiekalla, tänään tilanne on täysin toinen. Nykypelaajat ovat taitavampia, kiitos paremman valmennuksen, peli on taktisempaa ja pelin analysointi tilastoineen ja pelaajista saatavan henkilökohtaisen datan alueella on lisääntynyt moninkertaisesti.

Mutta muutama asia on mennyt minusta huonompaan suuntaan. Jalkapallo on kontaktilaji ja sitä pelataan tarvittaessa kovaa, minkä kaikki kentällä hyväksyvät. Pelinä jalkapallo on kuitenkin muuttunut paljon taktisemmaksi ja erikoistilanteiden, kuten vapaapotkujen ja kulmien merkitys, on kasvanut. Ja se on puolestaan johtanut siihen, että niitä aktiivisesti haetaan ja toisinaan myös epäreiluin keinoin, minkä nykyinen videotekniikka on hidastuksineen armottomasti paljastanut. Milloin sukelletaan, milloin kieritään, milloin pidellään nilkkaa, milloin säärtä, vaikka vastustaja ei ole edes osunut pelaajaan. Tämä filmaaminen ja näytteleminen on tehnyt jalkapallosta ajoittain jopa epämiellyttävää katsottavaa, minkä meneillään olevat MM-kisatkin on todistanut.

Videoavusteinen tuomarointi, VAR-järjestelmä, on käytössä Venäjän MM-kisoissa huimalla teknologisella panostuksella. Tuomareiden ratkaisujen tarkkuus on parantunut ja se tekee otteluista ja tuomareiden ratkaisuista objektiivisempia, mikä on hyvä asia kaikille.
VAR:lla on toki edelleen myös vastustajansa ja epäilijänsä, joiden mielestä jalkapallossa pitäisi pitäytyä aistinvaraisessa tuomaroinnissa. Nämä kisat ovat kuitenkin jo nyt osoittaneet, että VAR on tullut jäädäkseen ja tullee käyttöönotettavaksi tulevissa arvokisoissa ja eri maiden kansallisissa liigoissa. Teknologian taso tulee olemaan kirjava, mutta VAR on tullut jäädäkseen.

Jalkapallo on Suomen harrastetuin urheilulaji. Ei suosituin, mutta harrastetuin. Meillä on noin 130.000 harrastajaa ja Suomen Palloliitto sekä sen piirin koordinoivat, ohjaavat ja kehittävät suomalaista jalkapalloa yhteistyössä seurojen kanssa, jotka tekevät pääsääntöisesti erinomaista työtä.

Maajoukkueiden menestyksen mittarilla suomalainen huippujalkapallo on edelleen vaatimatonta, mutta sillä on edelleen iso mahdollisuus tehdä Suomesta kansainvälisessä vertailussa iso jalkapallomaa. Palloliitto ei ole hukannut tätä mahdollisuuttaan minnekään, koska mitään ei ole ollut kateissa. Mutta sen löytämisessä on vatuloitu liian kauan, siitä kaikki lienevät samaa mieltä.

Mitä ylläolevalla tarkoitan?

Suomalaisen jalkapallon identiteettiä ei voi lainata, kopioida eikä tilata konsultilta. Pitää ymmärtää Suomea ja suomalaisuutta, pitää tuntea kansallinen historiamme ja kulttuurimme, sen rikkaus, vahvuudet ja heikkoudet ja rakentaa oma suomalaisen jalkapallon identiteetti, pelityyli ja niiden seurannaiset näille perustoille. Silloin me voimme kasvaa isoksi jalkapallomaaksi myös tuloksilla mitattuna.