Pariisin kesäolympialaisten jälkeen huippu-urheilukeskustelu sai Suomessa lisää kierroksia. Suomi jäi ilman mitaleita ja soppa oli valmis. Kuluneen syksyn ja aikana Olympiakomitea ja Opetus- ja kulttuuriministeriö ovat ajautuneet tukkanuottasille, Olympiakomitean sisällä on myllertänyt ja lajiliitot ovat äänestäneet komitealle uuden hallituksen puheenjohtajaa myöten.
Suomalaiset ovat urheiluhullua ja erityisesti menestyshullua kansaa. Jos mitalimenestystä ei arvokisoissa tule, ovat maailmakirjat sekaisin ja penkkiurheilijankin pinna kiristyy. Mitaleiden ulkopuolelle jääneet urheilijat unohtuvat kovin helposti, vaikka menestys ei välttämättä maailman vertailussa olisikaan ollut huono.
Squash mukana vuoden 2028 olympialaisissa
Squash osallistuu olympialaisiin ensi kertaa neljän vuoden kuluttua Los Angelesissa. Se on valtava voitto lajille, joka on kuitenkin jo kauan täyttänyt Kansainvälisen Olympiakomitean olympialajin kriteerit. Mutta nyt sinne mennään ja kolme suomalaista, Emilia Soini, Riina Koskinen ja Henrik Mustonen, ovat asettaneet itselleen tavoitteen päästä mukaan kisoihin. Neljä vuotta on pitkä aika, mutta nämä urheilijat ovat sitoutuneet tiukasti tavoitteeseensa ja tekevät kaikkensa selvitäkseen kisoihin maanosa- ja maakiintiön kautta.
Mikä on hyvä suoritus?
Suomen naisten joukkue on osallistunut squashin MM-kisoihin kaikkiaan yhdeksän kertaa. Ensimmäisen kerran Suomi oli mukana vuonna 1985, kun kisat järjestettiin Irlannin Dublinissa. Silloin sijoitus oli yhdeksäs ja Euroopan maista Suomi oli viides.
Sen jälkeen kisoissa oltiin mukana yhtäjaksoisesti vuosina 1989-1996, jona aikana paras sijoitus oli kuudes ja heikoin 11. Euroopan maista Suomen sijoitus vaihteli neljännen ja seitsemännen välillä. Olympialaisten näkökulmasta ei ehkä olisi tarjoiltu mansikkakakkua, mutta yläfemmoja, olalletaputuksia ja onnitteluja olisi tullut rutkasti.
Vuoden 1996 jälkeen tuli 22 vuoden tauko, kunnes joukkue vuonna 2018 oli mukana Dalianissa Kiinassa pelatuissa kisoissa. Sijoitus oli 15. ja Euroopan maista Suomen joukkue oli viides. Ja kaksi vuotta sitten Suomen joukkue oli Kairon MM-kisoissa taas 15. ja eurooppalaisista joukkueista seitsemäs.
Tämän vuoden MM-kisoissa Suomen naisten joukkueeseen kuuluivat Emilia Soini, Riina Koskinen, Emilia Korhonen ja Viivi Paksu. Kokemusta ja nuoruutta edustava joukkue pelasi alkulohkossa, jossa muina maina olivat Hong Kong/Kiina, Australia ja Etelä-Afrikka.
Joukkue oli asettanut päätavoitteekseen parantaa edellisen MM-kisan 15. sijaa. Se ei toteutunut, vaan joukkue jäi lopulta sijalle 21 voitettuaan viimeisessä ottelussaan Macaon 2-1. Eurooppalaisista joukkueista Suomi sijoittui 10. sijalle.
Squashin suosio Yhdysvalloissa on vahvassa kasvussa, mikä näkyy siinäkin, että squash on mukana vuoden 2028 olympialaisissa Los Angelesissa. Nyt päättyneissä MM-kisoissa USAn naiset olivat finaalissa, mutta Egypti on maailman ehdoton ykkösmaa tällä hetkellä eikä jenkeillä ollut finaalissa mitään mahdollisuuksia.
Onko Suomi siis menestynyt huonosti?
Ei minun mielestäni. Squash on globaali laji - 20 miljoonaa pelaajaa kaikilla mantereilla - jossa kilpailu on kova ja siihen nähden Suomi pienenä squashmaana on pärjännyt vähintäänkin kohtuullisesti. Ja jos tähän tarkasteluun otettaisiin miehet mukaan, tilanne paranisi entisestään, huippuna vuoden 1991 kotikisojen MM-pronssi.
Suomessa squash ei ole saanut koskaan kerätyksi tyttöjunioreiden ja naisten osalta
tarvittavaa kriittistä massaa, jonka avulla oltaisiin voitu rakentaa
menestyksekkäitä kansainvälisiä uria. Määrät eivät yksinkertaisesti ole
riittäneet eikä tilanne tulevien vuosien osalta ole parempi. Menestynein naispelaajamme on edelleen Tuula Minetti (os. Myllyniemi), jonka paras sijoitus ammattilaisrankingissa oli 14.
Katse eteenpäin
Kuten monessa muussakin lajissa, suomalaisen squashin oikea taso tulee nähdä eurooppalaisella tasolla, ei MM-tasolla. Maailman kärki on yksinkertaisesti liian kaukana, olkoonkin, että siellä on mukana maita Euroopasta.
Yhtä kaikki, mikä on huono? Se on kovin suhteellista ja minusta Suomen naiset ovat eurooppalaisessa vertailussa menestyneet hyvin. Ei hirveästi arvokisamitaleita, toki jokunen niitäkin, mutta ei ole monella muullakaan maalla. Ihan kohtuullisesti ollaan pärjätty.
Suomen naisjoukkueen seuraava näytön paikka on ensi kevään EM-kisat Puolan Wroclavissa, jossa Suomi pelaa ylimmässä lohkossa muiden Euroopan kärkimaiden kanssa. Tilanne on siinä mielessä uusi, että joukkueen monivuotinen vakiopelaaja Emilia Korhonen ei mahdollisesti enää ole mukana. Lopullista päätöstä hän ei ole tehnyt, sen saamme kuulla alkavan tammikuun aikana.
Jari Mether
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti