Kuten olen blogissani jo aiemmin kirjoittanut, suomalaisella squashilla on edessään totuuden hetki: saadaanko lajiin uutta virtaa vai ajaudutaanko marginaaliin?
Uutta virtaa saadaan vain, jos onnistumme löytämään lajiin uusia nuoria, junioreita, jotka kiinnostuvat lajista ja haluavat kehittyä sen parissa ilman vanhempien, seuran tai liiton paineita siitä, kuinka hyvä tästä juniorista tulee. Ei ikäkausimaajoukkue tai SM-mitali saa olla mikään itsetarkoitus tai ehdoton tavoite ja päämäärä, jota kohden mennään rystyset valkoisina palloa lyöden.
Lajin parissa tulee olla hauskaa, laadukkaasta harjoittelusta tulee nauttia ja jos joskus tuntuu, että treenit eivät `nappaa`, sitten ne vaan eivät nappaa eikä siitä tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa.
Tällä viikolla mediassa on puhuttu eri lajien nuorista urheilijoista, jotka ovat vetäneet itsensä totaalisesti piippuun: on tullut syömishäiriöitä, täydellistä uupumista ja jopa itsetuhoisia ajatuksia. Esimerkkitapaukset ovat olleet nuoria tyttöjä, mutta samaa esiintyy myös poikien kohdalla, olen siitä täysin vakuuttunut.
Tyttöjen kohdalla on vain yksi lisäelmentti, jonka merkitys on henkilökohtainen; toisilla suurempi ja toisilla pienempi. Nuorilla tytöillä ulkonäöllä on merkitystä ja se voi pahimmillaan ohjata nuorta täysin väärille urille koskien treenamista, syömistä, lepoa ja kaikkea muuta tekemistä. Kuinka vihkoon vanhemmat ja valmentajat ovat näissä tapauksissa vetäneetkään? Kuinka vauhtisokeaksi sitä voi tulla oman lapsensa tai valmennettavansa kanssa, että tilanne päätyy tilanteiseen, joissa on tarvetta kääntyä ammattiauttajien puoleen?
Nämä mediassa olleet tapaukset ovat toki poikkeuksia, mutta ne ovat silti todellisen jäävuoren huippu. Näitä tapauksia - pahempia ja lievempiä - on varmasti enemmän, niistä vain ei tiedetä tai niitä ei ole tarvittavalla vakavuudella haluttu tiedostaa.
Täysin päinvastainen tilanne on monien meidän vanhempien squashin harrastajien keskuudessa. Osa meistä harrastaa vain omaksi ilokseen, osa käy kotimaisissa kisoissa ja osa vieläpä kiertää Euroopan Masters-turnauksissa. Ja ihan huiput käyvät pokkaamassa MM-mitaleita.
Masters-kisoissa on pingottaminen tipotiessään. Matsit tottakai pelataan niin hyvin mahdollista ja jos pärjää, hienoa. Jos ei, niin kenties ensi kerralla. Yhteisöllisyys ja kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen eurooppalaisten pelaajien kesken on käsinkosketeltavaa.
Kynnys osallistua näihin kisoihin on lisäksi matala. Mukaan pääsee helposti eikä tarvitse pelätä, että joutuisi yksin hallilla haahuilemaan. Aina on juttukavereita ja hyvää seuraa tarjolla.
Elokuun alussa Masters-kisoihin osallistumisen kynnys on alhaisimmillaan, kun Helsingissä pelataan historian ensimmäinen turnaus, Meltron Finnish Masters Open. Ilmoittautuneita on jo mukavasti ja aikaa on vielä kaikkien tulla mukaan. Alhaisin ikäryhmä on 30-vuotiaat ja näillä näkymin vanhin ryhmä on 70-vuotiaat, joten mukaan vain.
Ja jos oikein haluaa mittauttaa oman tasonsa, elokuun viimeisenä viikonloppuna pelataan Puolassa senioreiden Euroopan mestaruuskilpailut. Sinne odotetaan useita satoja pelaajia ja Suomestakin varmasti kolmisenkymmnetä pelaajaa.
Squash on hieno laji, jota voi harrastaa läpi koko elämän. Ja kun sen tekee nuorena viisaasti ja hyvin, siitä voi täysin rinnoin nauttia vielä eläkkeellä ollessaankin.
Uutta virtaa saadaan vain, jos onnistumme löytämään lajiin uusia nuoria, junioreita, jotka kiinnostuvat lajista ja haluavat kehittyä sen parissa ilman vanhempien, seuran tai liiton paineita siitä, kuinka hyvä tästä juniorista tulee. Ei ikäkausimaajoukkue tai SM-mitali saa olla mikään itsetarkoitus tai ehdoton tavoite ja päämäärä, jota kohden mennään rystyset valkoisina palloa lyöden.
Lajin parissa tulee olla hauskaa, laadukkaasta harjoittelusta tulee nauttia ja jos joskus tuntuu, että treenit eivät `nappaa`, sitten ne vaan eivät nappaa eikä siitä tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa.
Tällä viikolla mediassa on puhuttu eri lajien nuorista urheilijoista, jotka ovat vetäneet itsensä totaalisesti piippuun: on tullut syömishäiriöitä, täydellistä uupumista ja jopa itsetuhoisia ajatuksia. Esimerkkitapaukset ovat olleet nuoria tyttöjä, mutta samaa esiintyy myös poikien kohdalla, olen siitä täysin vakuuttunut. Tyttöjen kohdalla on vain yksi lisäelmentti, jonka merkitys on henkilökohtainen; toisilla suurempi ja toisilla pienempi. Nuorilla tytöillä ulkonäöllä on merkitystä ja se voi pahimmillaan ohjata nuorta täysin väärille urille koskien treenamista, syömistä, lepoa ja kaikkea muuta tekemistä. Kuinka vihkoon vanhemmat ja valmentajat ovat näissä tapauksissa vetäneetkään? Kuinka vauhtisokeaksi sitä voi tulla oman lapsensa tai valmennettavansa kanssa, että tilanne päätyy tilanteiseen, joissa on tarvetta kääntyä ammattiauttajien puoleen?
Nämä mediassa olleet tapaukset ovat toki poikkeuksia, mutta ne ovat silti todellisen jäävuoren huippu. Näitä tapauksia - pahempia ja lievempiä - on varmasti enemmän, niistä vain ei tiedetä tai niitä ei ole tarvittavalla vakavuudella haluttu tiedostaa.
Täysin päinvastainen tilanne on monien meidän vanhempien squashin harrastajien keskuudessa. Osa meistä harrastaa vain omaksi ilokseen, osa käy kotimaisissa kisoissa ja osa vieläpä kiertää Euroopan Masters-turnauksissa. Ja ihan huiput käyvät pokkaamassa MM-mitaleita.
Masters-kisoissa on pingottaminen tipotiessään. Matsit tottakai pelataan niin hyvin mahdollista ja jos pärjää, hienoa. Jos ei, niin kenties ensi kerralla. Yhteisöllisyys ja kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen eurooppalaisten pelaajien kesken on käsinkosketeltavaa.
Kynnys osallistua näihin kisoihin on lisäksi matala. Mukaan pääsee helposti eikä tarvitse pelätä, että joutuisi yksin hallilla haahuilemaan. Aina on juttukavereita ja hyvää seuraa tarjolla.
Elokuun alussa Masters-kisoihin osallistumisen kynnys on alhaisimmillaan, kun Helsingissä pelataan historian ensimmäinen turnaus, Meltron Finnish Masters Open. Ilmoittautuneita on jo mukavasti ja aikaa on vielä kaikkien tulla mukaan. Alhaisin ikäryhmä on 30-vuotiaat ja näillä näkymin vanhin ryhmä on 70-vuotiaat, joten mukaan vain.
Ja jos oikein haluaa mittauttaa oman tasonsa, elokuun viimeisenä viikonloppuna pelataan Puolassa senioreiden Euroopan mestaruuskilpailut. Sinne odotetaan useita satoja pelaajia ja Suomestakin varmasti kolmisenkymmnetä pelaajaa.
Squash on hieno laji, jota voi harrastaa läpi koko elämän. Ja kun sen tekee nuorena viisaasti ja hyvin, siitä voi täysin rinnoin nauttia vielä eläkkeellä ollessaankin.
