keskiviikko 29. joulukuuta 2021

VAIN TAIVAS ON RAJANA

Luulin, että viimekertainen Käänteiskulma-blogini olisi ollut viimeinen. Ei ollut. Tämä on, joten kiitän uudelleen kaikkia, jotka ovat juttujani lukeneet. Viimeinen juttuni on yhteenveto Märsky-ryhmän syksystä omin silmin katsottuna.

Pienen tauon jälkeen Märsky-ryhmä aloitti viime elokuussa taas toimintansa yhdessä harjoituskeskuksen urheilijoiden kanssa. Märskyläiset kävivät Talihallissa aamutreeneissä tiistai-, keskiviikko- ja perjantaiaamuisin. Näiden lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluivat iltatreenit sekä omatoimiset saliharjoitteet, henkilökohtaisen valmentajan kanssa tehdyt harjoitukset ja muu omatoiminen harjoittelu.

Märskyn ryhmään kuuluivat kuluneen syksyn aikana Lotta Toivanen (TSSq), Jane Kotila (ESRC), Roosa Joutsi (SquNa) ja Aapo Randelin (MiSq), joista Aapo osallistui ryhmän toimintaan yhden Märskyn opintojakson ajan. Roosalla on sama tilanne ja hän palaa kotikouluunsa helmikuussa.


Uusi tilanne 

Siirtyminen lukioon on näille nuorille iso hyppy ja uusi tilanne ja kun kyseessä on lisäksi maamme johtava urheilulukio, haastetta on senkin vuoksi riittänyt. Kun squashtreenien viikoittainen tuntimäärä on lisäksi selvästi kasvanut, sopeutumiskykyäkin on tarvittu. 

Olemme ryhmän valmentajan Tommi Lindin kanssa keskustelleet jokaisen kanssa erikseen ja saamamme palaute on ollut positiivista. Koulu on sujunut hyvin, samoin treenaaminen. Välillä on toki väsyttänyt ja joskus motivaatiota on pitänyt hakea sängyn alta tai vaatekomerosta, mutta aina se on lopulta löytynyt.

Olosuhteet märskyläisillä ovat erinomaiset. Talihalli tarjoaa oivan harjoittelupaikan ja kun mukana aamutreeneissä on ollut mukana myös maamme kärkipelaajia, laatu harjoituksissa on ollut Suomen huippua. Samoin pääkaupunkiseudun Urhean tarjoamat maailmanluokan tilat ja palvelut ovat märskyläisten käytössä, joten lähtökohdat kehittymiselle ovat mainiot.


Itsestä se on lopulta kiinni

Märskyläisten kanssa käydyt keskustelut ovat osoittaneet myös, kuinka tavoitteellisia nuoret squashpelaajat ovat. Tietäen kaksoisuran tuomat haasteet he ovat päässeet hyvään alkuun ja heiltä on lupa odottaa hyvää edistymistä omalla kaksoisurallaan.

Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö jakoi tänä vuonna apurahaa 188 urheilijalle, heidän joukossaan kolme squashpelaajaa: Riina KoskinenHenrik Mustonen ja Miko Äijänen. Kukin heistä sai 1500 euroa tukea oman kaksoisuransa edistämiseen.

Vaikka Suomessa käydäänkin vilkasta keskustelua siitä, että huippu-urheilijoille ja huipulle tähtääville urheilijoille pitäisi osoittaa enemmän myös suoraa taloudellista tukea, en näe tilannetta huonona. Kun seuraan nuorten märskyläisten toimintaedellytyksiä, voisivatko asiat olla juurikaan paremmin: ilmainen lukiokoulutus ja kaikki muu koulun tarjoamat palvelut, Urhean tarjoama laaja paketti, Squashliiton panostus, oman seuran tuki jne.

Kun nuori kaksoisuraa tekevä urheilija Suomessa löytää oman polkunsa ja hyvän tasapainon oman henkisen kehittymisensä, lajinsa harjoittelun, valmentautumisen ja opiskelun kanssa, vain taivas on rajana. Suomi on tässä suhteessa urheilijalle erinomainen maa elää ja kasvaa.

Julkaistu Suomen Squashliiton Newsletterissä 6/21.