ÄLÄ PETÄ ITSEÄSI

Suomalainen urheilu on ollut tänä kesänä – ehkä poikkeuksellisenkin paljon – julkisen keskustelun aiheena. Urheilu on aina puhuttanut meitä suomalaisia, onpa sitten ollut kysymys menestyksestä tai sen puutteesta, rahasta tai sen puutteesta tai urheilujohtajien kyvykkyydestä hoitaa tehtäviään – tai sen puutteesta.

Rajaan tämän kolumnin käsittelemään ainoastaan huippu-urheilua, jollaiseksi lasken urheilun, jossa pyritään kansainväliselle tasolle (lue: huipulle) täysammattilaisena tai sellaiseksi tähtäävänä urheilijana. Meillä on myös omassa lajissamme näitä urheilijoita ja lisää on tulossa, jos en nyt ihan väärin tilannetta squashkärkemme osalta lue.

Urheilu ammattilaisena on sananmukaisesti ammatti, jota urheilija harjoittaa. Se tarkoittaa täysipainoista työtä, jonka tavoitteena on menestyä ja ainakin tulla taloudellisesti toimeen ja parhaimmillaan niin, että jotain jää myös säästöön pesämunaksi urheilu-uran jälkeistä aikaa varten. Kysymys on ammattina yrittäjyydestä, jonka urheilija voi niin halutessaan myös organisoida eri yhtiömuotoihin toimintansa laajuudesta ja luonteesta riippuen.

Miten hyvä yrittäjä toimii?

Hyvän yritystoiminnan luonteeseen kuuluu joukko perusasioita, jotka helpottavat suunnittelua ja päivittäistä tekemistä. Urheilijayrittäjän kohdalla siihen kuuluu huolella mietitty visio siitä, mihin ammattiurheilijana tähtää, mikä 3-5 vuoden mittaisessa tulevaisuudessa siintää kirkkaana.

Yhtä lailla siihen kuuluu napakasti laadittu liiketoimintasuunnitelma; mitkä ovat visiosta johdetut tavoitteet urheilijana pidemmällä ja lyhyemmällä aikavälillä, mitä tulee tehdä näihin tavoitteisiin päästäkseen ja mitä se itseltä ja usein myös muilta vaatii. Kaikelle tälle tulee laatia aikataulu ja säännölliset edistymisen tarkastelupisteet.

Ja sitten pitää ryhtyä töihin. Ei se oikeasti tämän vaikeampaa ole. Mutta miksi kuitenkin liian harva toimii näin?

Katsokaa Olli Tuomista, ”oman elämänsä talonmiestä”, kuten hän itse hyvin sanoo. Loistava, yli 20 vuotta kestänyt ura lajin kansainvälisellä huipulla ja ura jatkuu edelleen. Totta kai Olli on fiksuna squashammattilaisena ja yrittäjänä tarkastellut matkan varrella tilannettaan ja reivannut tavoitteitaan kutakin hetkeä vastaavaksi, kuten järkevä yrittäjä tekee.

Olen vakuuttunut, että hänellä on jo kenties pitkällekin mietittyjä tai valmiita ajatuksia yrittäjyytensä jatkamisesta squashkentän ulkopuolella, kun tulee päivä, jolloin aktiiviura päättyy. Niin fiksu yrittäjä toimii.

Haluatko Sinä olla oikea squashammattilainen?

Meillä on Suomessa pienehkö joukko pelaajia, joiden toivoisin vastaavan yllä olevan väliotsikon kysymykseen myönteisesti. Mutta ei kevein perustein, vaan harkiten, eri ihmisten kanssa keskustellen, omaa tilannettaan, kunnianhimoaan, paloaan ja motivaatiotaan tarkoin miettien.


”Olenko oikeasti valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että minusta tulee menestyvä squashammattilainen?”

”Osaanko ja haluanko kääntyä oikeiden ihmisten puoleen, jotka ovat valmiita auttamaan minua ja tukemaan minua pyrkimyksissäni, koska en pysty tekemään tätä kaikkea yksin?”

”Jaksanko työskennellä arjessa visioni ja tavoitteeni eteen silloinkin, kun kohtaan huonoja jaksoja, niitä hetkiä, jolloin maailma kaatuu päälle?”
Jokaisen maailmanmestarinkin kohdalle näitä hetkiä osuu.

Yllä olevaa listaa voisi jatkaa, mutta uskon, että pointti on selvä.

Squashammattilaiseksi ryhtyminen on helppo päätös, menestyväksi squashammattilaiseksi ryhtyminen on iso, kenties loppuelämän mullistava päätös. Siksi sitä ei voi tehdä kevein perustein.

Pahin asia, jonka voit itsellesi tehdä, on jättää tämä mietintä ja sen johtopäätöksenä tuleva päätös tekemättä, olkoon se mikä tahansa. Päivän päätteeksi ainoa asia, joka ratkaisee, on se, että olet sinut oman päätöksesi kanssa.

Maailma on täynnä muka-ammattilaisia, jotka jättivät tämän mietinnän tekemättä. Älä ole yksi heistä.


Tämä teksti on alkuperäisesti julkaistu SSqL:n Uutiskirjeessä 4/2018