Lämpimät onnittelut 50 vuotta täyttävälle suomalaiselle squashille. Se on suomalaisten harrastamana urheilulajina vielä nuori, mutta kuitenkin iässä, jossa voimme sanoa sen löytäneen paikkansa suomalaisessa urheilun kentässä.
Olemmeko me laji-ihmiset tyytyväisiä lajimme nykyiseen asemaan Suomessa? Uskon, että useimmat ajattelevat, että olemme ja emme, riippuu asiasta. Näin juhlavuonnakin näitä asioita kannattaa hetki pohtia.
Squash on globaali laji, sitä pelataan kaikissa maanosissa ja sillä on kymmeniä miljoonia pelaajia. Se ei kuitenkaan edelleenkään ole olympialaji, joka on lajimme tunnettuuden ja arvostuksen parantamisen suurin yksittäinen este, päinvastoin kuin tenniksessä, sulkapallossa ja pöytätenniksessä. Tämä on vallitseva tilanne myös Suomessa.
Pystymme tuottamaan huippuja
Huippusquashin osalta maamme on pystynyt tasaisesti tuottamaan kansainvälisen tason huippupelaajia. Yhden kerrallaan, mutta kuitenkin – aivan kuten tennis, sulkapallo ja pöytätennis, vaikka ainakin tenniksessä ja sulkapallossa harrastajamäärät ovat selkeästi squashia suuremmat. Tässä katsannossa olemme pärjänneet hienosti, suorastaan upeasti.
Lajimme harrastajien määrä oli suurimmillaan 1990-luvun alussa, jolloin meitä pelaajia oli pitkälti yli 100.000 ja squashhalleja oli ympäri Suomea. Elettiin todellista korkeasuhdannetta, jonka kruunasi miesten joukkuekisan MM-pronssi vuoden 1991 kotikisoissa.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja maailma on muuttunut. Tänään meitä harrastajia on runsaat 20.000 ja menemättä syihin, jotka harrastajien laskuun ovat johtaneet, olennainen kysymys on: kuinka tästä mennään eteenpäin? Voi kuitenkin sanoa, että ympäristö muuttui nopeammin kuin mitä siihen osattiin reagoida. Ennakointia ei ollut lainkaan.
Vanha viisaus sanoo, että on ymmärrettävä mennyttä, jotta osaa nähdä tulevaan. Suomen Squashliiton toimisto ja hallitus on laatinut strategian lajin edelleen kehittämiseksi maassamme ja se tekee toimenpiteitä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kuinka hyvin tulevaisuuteen he näkevät ja kuinka onnistuneita ratkaisuja he tekevät, sen me näemme myöhemmin, mutta olen vakuuttunut, että he tekevät parhaansa.
Kulttuurin ratkaiseva vaikutus
Olen sanonut tämän eri yhteyksissä aiemminkin, mutta asia on niin keskeinen, että sanon sen uudelleen.
Kun lajiliitto, urheiluseura tai itse asiassa mikä organisaatio tahansa kehittää toimintaansa, tuttuja, ja aivan oikeita, sanoja ovat visio, missio, arvot, strategia, jalkauttaminen, budjetointi, seuranta jne. Mutta organisaation kulttuuri jää liian usein liian vähälle huomiolle.
Organisaation kulttuurilla on toimintaa voimakkaasti ohjaava vaikutus, jopa niin voimakas, että se voi kampittaa strategian. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka asetettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi laaditut strategiat ovat aivan oikeat, organisaation kulttuuri ei tue näiden strategioiden toteutumista ja näin saattaa kaataa hyvätkin pyrkimykset. Juuri tästä syystä toimintakulttuurin oikeansuuntaiseen kehittämiseen tulee kiinnittää paljon huomiota.
Kulttuuri ei muutu puhumalla, kulttuuri muuttuu tekemällä asioita niin, että teot tukevat organisaation oikeansuuntaista kehittymistä. Ja jos organisaation johto luo uudet strategiat, se ei voi luoda uutta kulttuuria vain sanomalla:
”Huomisesta alkaen meillä on sitten uusi kulttuuri.” Se vain ei mene niin.
Omilla ehdoilla eteenpäin
Squashista ei kenties koskaan tule isoa lajia Suomessa, mutta sen ei myöskään tarvitse olla itsetarkoituksellinen tavoite tai päämäärä. Jokainen urheilulaji kaipaa kuitenkin tuekseen huipputason menestystä ja riittävää näkyvyyttä. Näin voimme onnistua kasvattamaan sen kriittisen pelaajamassan, josta nousevat uudet kansainväliset huippupelaajat ja esikuvat tuleville nuorille ja miksei vanhemmillekin pelaajille ja harrastajille. Tehkäämme se Suomessa omilla vahvuuksillamme ja ahkeruudellamme. Me osaamme ja me pystymme siihen.
Onneksi olkoon 50-vuotias suomalainen squash!
Teksti on alun perin julkaistu Suomen Squashliiton Uutiskirjeessä 5/2018
