Onko ylläolevassa otsikossa lyöntivirhe? Pitäisikö siinä lukea satumaan sijasta sattumaa? Riippuu, miten asiaa haluaa lähestyä. Harvoin menestys kuitenkaan tulee sattuman kautta, pikemminkin suunnitelmallisen toiminnan kautta.
Squashpelaajan mahdollisuus keskittyä täysipainoiseen ammattimaiseen urheiluun on monien tekijöiden summa. Pelaajasta tulee yrittäjä, jonka tulee ajatella ja toimia, kuten menestyvä yrittäjä tekee – laatia (liiketoiminta-)suunnitelma, asettaa tavoitteet, laatia strategia ja budjetti sekä toteuttaa ja seurata toimintaansa.
Squashammattilainen on samalla squashyrittäjä mahdollisuuksineen ja riskeineen. Voi mennä hienosti, mutta voi myös mennä huonosti. Sitä yrittäminen on.
Tee tosissaan tai unohda koko juttu
Tein vuonna 1993 Squashvalmentajatutkinto II:n lopputyön samasta aiheesta. Lopputyön nimi oli ”Tahtotilasta toteutukseen: squashkilpapelaajan polku menestykseen.” Työn tarkasti Squashliiton silloinen valmennus- ja koulutuspäällikkö Jyrki Hämäläinen, jonka me vanhemmat lajin harrastajat muistamme, te nuoremmat ette todennäköisesti ole hänestä kuulleetkaan.
Tee tosissaan tai unohda koko juttu
Tein vuonna 1993 Squashvalmentajatutkinto II:n lopputyön samasta aiheesta. Lopputyön nimi oli ”Tahtotilasta toteutukseen: squashkilpapelaajan polku menestykseen.” Työn tarkasti Squashliiton silloinen valmennus- ja koulutuspäällikkö Jyrki Hämäläinen, jonka me vanhemmat lajin harrastajat muistamme, te nuoremmat ette todennäköisesti ole hänestä kuulleetkaan.
Itse lopputyö on minulta kadonnut ja tokkopa sitä liitonkaan arkistoista löytyy. Mutta lopputyön asiat muistan eivätkä ne kuluneiden 25 vuoden aikana ole muuttuneet mihinkään.
Kun kilpapelaajana haluat tähdätä lajin huipulle, se tarkoittaa täysammattilaisuutta, se tarkoittaa täysyrittäjyyttä, johon pätevät kaikki yritystoiminnan periaatteet, myös se, ettei kannata yrittää ns. ”vasemmalla kädellä”. Ole tosissaan tai hyväksy, ettei sinusta tule menestyvää squashammattilaista.
Eikä kaikista koskaan tulekaan, itse asiassa vain harvoista. Ja se on ihan ok, ei tarvitsekaan tulla – pääasia on, että tekee asioita, jotka ovat itselleen tärkeitä ja sopivat sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja oman elämän tulevaisuuden suunnitteluun.
Squashammattilaisen talous
Tämänkertaisen Newsletterin johtava teema on talous, joten tarkastellaan squashammattilaisenkin elämää erityisesti talouden kautta.
Squashammattilaisen talous
Tämänkertaisen Newsletterin johtava teema on talous, joten tarkastellaan squashammattilaisenkin elämää erityisesti talouden kautta.
Mikä on squashammattilaisen vuosibudjetti, joka siis on laadittu pelaajan tavoitteiden ja toimintastrategian pohjalta?
Tehdään kuvitteellinen laskuesimerkki:
- Ammattilaiskisat kalenterivuoden aikana 10 kpl á 1000 € = 10.000 €
- Valmentajakulut 12 x 300 € = 3600 €
- Harjoittelukulut 12 x 100 € = 1200 €
- Jokapäiväinen eläminen (vuokra, ruoka, vaatteet…) 12 x 1000 € = 12.000 €
Nämä luvut ovat parhaita arvauksia ja eroavat varmasti suuntaan tai toiseen pelaajasta riippuen. Mutta olkoon työlukuna 2.000 € / kk.
Mistä rahat?
Ratkaisu on useiden kohdalla jonkinlainen yhdistelmä työssäkäynti (palkkatulo), opiskelu (opintotuki ja -laina), apurahat, Olympiakomitean tuki (välillisesti), oman seuran tuki ja yhteistyökumppanit (sponsoritulot), vanhempien tuki ja mahdolliset muut tuet.
Ei siis totisesti helppo yhtälö Suomessa, jossa moni huippu-urheilija lajista riippumatta on törmännyt tilanteeseen, jossa hyväkään menestys ei avaa ovia eikä rahahanoja niin, että urheilijan taloudellinen tilanne mahdollistaisi täysipäiväisen valmentautumisen valmentajineen kaikkineen.
Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä on valittu vuoden 2020 Tokion olympialaisiin. Hän on tällä hetkellä tilanteessa, jossa hän joutuu taloudellisista syistä tinkimään valmentautumisestaan kenties uransa tärkeimmällä hetkellä. Ei ole rahaa. Sitä on jotenkin vaikea ymmärtää, mutta niin se vain on.
Miten sitten omassa lajissamme, joka on marginaalilaji ja vaatimattomien julkisten tukien piirissä, laji, jonka tunnettuus ja näkyvyys on vaatimatonta? Mistä yksittäinen squashpelaaja hankkii 2.000 € / kk – tai mielellään enemmänkin, koska elämää on urheilu-uran jälkeenkin ja olisi hyvä, jos jotakin muutakin kuin mitaleita ja henkistä pääomaa olisi kertynyt reppuun.
Ei siis totisesti helppo yhtälö.
Ratkaisu on useiden kohdalla jonkinlainen yhdistelmä työssäkäynti (palkkatulo), opiskelu (opintotuki ja -laina), apurahat, Olympiakomitean tuki (välillisesti), oman seuran tuki ja yhteistyökumppanit (sponsoritulot), vanhempien tuki ja mahdolliset muut tuet.
Ei siis totisesti helppo yhtälö Suomessa, jossa moni huippu-urheilija lajista riippumatta on törmännyt tilanteeseen, jossa hyväkään menestys ei avaa ovia eikä rahahanoja niin, että urheilijan taloudellinen tilanne mahdollistaisi täysipäiväisen valmentautumisen valmentajineen kaikkineen.
Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä on valittu vuoden 2020 Tokion olympialaisiin. Hän on tällä hetkellä tilanteessa, jossa hän joutuu taloudellisista syistä tinkimään valmentautumisestaan kenties uransa tärkeimmällä hetkellä. Ei ole rahaa. Sitä on jotenkin vaikea ymmärtää, mutta niin se vain on.
Miten sitten omassa lajissamme, joka on marginaalilaji ja vaatimattomien julkisten tukien piirissä, laji, jonka tunnettuus ja näkyvyys on vaatimatonta? Mistä yksittäinen squashpelaaja hankkii 2.000 € / kk – tai mielellään enemmänkin, koska elämää on urheilu-uran jälkeenkin ja olisi hyvä, jos jotakin muutakin kuin mitaleita ja henkistä pääomaa olisi kertynyt reppuun.
Ei siis totisesti helppo yhtälö.
Yhteistyökumppanit ja sponsorit
Pysähdytään yhteen yllämainituista vaihtoehdoista: Sponsorit.
Miten löytää itselleen sponsoreita, jotka kattaisivat edes kohtuullisen osan kuukausimenoista?
Uskon, että se on mahdollista, mutta se edellyttää squashyrittäjältä kovaa työtä. Sponsorit eivät kasva puissa eivätkä he juurikaan koskaan tule urheilijan luokse – ei ainakaan ennen kuin on tullut kovaa kansainvälistä menestystä. Jos silloinkaan.
Squashyrittäjän on mentävä potentiaalisten sponsorien luokse. Ja niihin käynteihin yrittäjän on valmistauduttava huolellisesti, kuten mihin tahansa asiakaskäyntiin liike-elämässä. Miten siis valmistautua asiakaskäyntiin, jonka tavoitteena on myydä itseäsi (anteeksi tämä ilmaisu), lajiasi ja nykyistä sekä erityisesti tulevaa menestystäsi?
Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Useinkaan kyse ei ole keskusteltavasta rahasummasta, vaan siitä, mitä sponsori saa vastineeksi. Hyväntekeväisyyden aika on ohi, kaikki perustuu liiketoimintaan ja siihen, mitä lisäarvoa pystyt sponsorillesi antamaan.
Menemättä sen syvemmälle urheilijan myyntityöhön, nostan esille yhden asian.
Pysähdytään yhteen yllämainituista vaihtoehdoista: Sponsorit.
Miten löytää itselleen sponsoreita, jotka kattaisivat edes kohtuullisen osan kuukausimenoista?
Uskon, että se on mahdollista, mutta se edellyttää squashyrittäjältä kovaa työtä. Sponsorit eivät kasva puissa eivätkä he juurikaan koskaan tule urheilijan luokse – ei ainakaan ennen kuin on tullut kovaa kansainvälistä menestystä. Jos silloinkaan.
Squashyrittäjän on mentävä potentiaalisten sponsorien luokse. Ja niihin käynteihin yrittäjän on valmistauduttava huolellisesti, kuten mihin tahansa asiakaskäyntiin liike-elämässä. Miten siis valmistautua asiakaskäyntiin, jonka tavoitteena on myydä itseäsi (anteeksi tämä ilmaisu), lajiasi ja nykyistä sekä erityisesti tulevaa menestystäsi?
Ei ole yhtä oikeaa tapaa. Useinkaan kyse ei ole keskusteltavasta rahasummasta, vaan siitä, mitä sponsori saa vastineeksi. Hyväntekeväisyyden aika on ohi, kaikki perustuu liiketoimintaan ja siihen, mitä lisäarvoa pystyt sponsorillesi antamaan.
Menemättä sen syvemmälle urheilijan myyntityöhön, nostan esille yhden asian.
Tarina ratkaisee
Tarinalla on väliä. Sponsorit haluavat kuulla kiinnostavia tarinoita; sellaisia, joissa sponsorin ja urheilijan arvomaailmat yhdistyvät, joissa urheilijan persoona, avoimuus, tavoitteellisuus, määrätietoisuus – yrittäjyys – nousee esille ja sponsori näkee, että tässä ollaan oikealla asialla eikä hyväntekeväisyyttä kinuamassa. Kun tällaiset asiat alkavat kohdata, ollaan voiton puolella. Rahasta puhuminen on useinkin sivuseikka sitä lainkaan väheksymättä. Siksi osa avoimuutta ja hyvää yrittäjyyttä on, että urheilija on myös valmis esittämään oman vuosibudjettinsa, jossa tulot ja menot ovat eriteltyinä, aivan niin kuin oikeidenkin yritysten tapauksessa. Korjaan: moni ammattiurheilijahan on oikea yrittäjä, jolla on perustettuna tarkoituksenmukainen yhtiömuoto toiminnan ylläpitämiseksi.
Tarinalla on väliä. Sponsorit haluavat kuulla kiinnostavia tarinoita; sellaisia, joissa sponsorin ja urheilijan arvomaailmat yhdistyvät, joissa urheilijan persoona, avoimuus, tavoitteellisuus, määrätietoisuus – yrittäjyys – nousee esille ja sponsori näkee, että tässä ollaan oikealla asialla eikä hyväntekeväisyyttä kinuamassa. Kun tällaiset asiat alkavat kohdata, ollaan voiton puolella. Rahasta puhuminen on useinkin sivuseikka sitä lainkaan väheksymättä. Siksi osa avoimuutta ja hyvää yrittäjyyttä on, että urheilija on myös valmis esittämään oman vuosibudjettinsa, jossa tulot ja menot ovat eriteltyinä, aivan niin kuin oikeidenkin yritysten tapauksessa. Korjaan: moni ammattiurheilijahan on oikea yrittäjä, jolla on perustettuna tarkoituksenmukainen yhtiömuoto toiminnan ylläpitämiseksi.
Squashammattilaisen menestys voi toki olla sattumaa tai sitten se voi olla satumaa. Se on urheilijan oma valinta.
Kolumni on alkujaan julkaistu Suomen Squashliiton Uutiskirjeessä 6/2019