Arvokisat ovat urheilun kuninkuusluokka. On etuoikeus ja kunnia saada edustaa maataan ja sitä kautta edistää oman maansa brändiä ja mainetta. Toivottavasti kukaan EM-kisoihin matkaavista Suomen squashmaajoukkueen jäsenistä ei kuitenkaan jossakin kohdassa tokaise:
”Teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää.”
Yllä oleva on lause, jota vihaan urheilussa ehkä eniten. Noinhan se tietysti on, kukin pelaa niin hyvin kuin osaa ja sitten voittaa tai häviää. Valitettavasti kovin moni suomalaisurheilija – lajista riippumatta – vähättelee aivan turhaan omia mahdollisuuksiaan ja ikään kuin jo etukäteen asettaa itsensä mentaalisesti tilaan: ”no, pessimisti ei ainakaan pety.” Voittamaan lähdetään joka matsia ja pään pitää olla samassa moodissa. Se on mentaalivalmennusta ja parasta sellaista on, kun voittaa tiukan ottelun.
Squashin EM-kisoihin lähdetään huhtikuun lopussa siinä mielessä hyvästä tilanteesta, että sekä miehet että naiset pelaavat ylimmässä A-ryhmässä eli edustavat maatamme Euroopan kärkimaiden joukossa. Miesten puolella meillä on tilanne, jossa Miko Äijästä lukuun ottamatta saamme jalkeille parhaan mahdollisen joukkueen, kun joidenkin vuosien tauon jälkeen Henrik Mustonen on joukkueessa mukana. Tiukka paikkahan Hekellä ilmeisesti ykköspelaajana on, mutta jotenkin luotan siihen, että Heke saa piiskattua itsensä hyvään kisamuottiin ja hoitaa oman rastinsa hienosti. Olli Tuominen on edelleen kivikova ja Matias Tuomi, Jaakko Vähämaa ja Tatu Knuutila lyövät kaiken peliin. Haluan uskoa, että Suomi säilyttää paikkansa A-ryhmässä. Enempää
minäkään en uskalla toivoa.
Naisten puolella #ROAD2HEL-trio, Emilia Korhonen, Riina Koskinen ja Emilia Soini, muodostaa joukkueen rungon, jota Milla Uusitalo ja Maarit Ekholm kotiin jäävänä varamiehenä hienosti täydentävät. Trio on vahva, sillä on potentiaalia vahvoihin esityksiin.
#ROAD2HEL on projekti, jonka huipennus on ensi vuoden EM-kotikisoissa Helsingissä. Tavoitteena on silloin saavuttaa mitali. Se on kova, mutta ehdottomasti saavutettavissa oleva tavoite. Välietappina on A-ryhmän paikan säilyttäminen tämän kevään EM-kisoissa, jotka pelataan Hollannin Eindhovenissa. Lujaa saavat daamitkin kentällä mennä, mutta Mikko Alataloa lainaten ”leuhkat ovat eväätkin.”
Upeat SM-kisat
Muutama viikko sitten pelattiin SM-kisat Talihallissa. Mukana oli upeasti yli 130 osallistujaa ja fiilis hallilla oli koko viikonlopun ajan hieno. Myös media noteerasi kisat hienosti YLEn johdolla. Erikoislähetys finaalipäivänä, Urheiluruutu ja Emppa Soinin iso henkilökuva olivat komeaa katsottavaa. Sosiaalinen media ja muu digitaalinen media tykittivät hyvin kisatunnelmia kaikki kolme päivää. Hattua ilmaan järjestäjille!
Olli otti 18. mestaruutensa ja Emppa 5. SM-kultansa. Ollin ja Heken finaali oli odotettu kohtaaminen ja Olli osoitti edelleen huippukuntonsa ja voitti 3-0. Riina puolestaan antoi täyden vastuksen Empalle naisten finaalissa ja nappasi yhden erän. Ykköspelaajamme hoiti kuitenkin hommansa ja voitti ottelun erin 3-1.
Ja vaikka muut luokat jäävät ymmärrettävästi vähemmälle huomiolle, Talissa nähtiin huimia taistoja ja vääntöjä sekä loistavaa yhteisöllisyyttä, joka on lajillemme tyypillistä.
Eikä tässä vielä kaikki
Sokerina pohjalla, tai ihan miten vaan, ovat senioreiden MM-kisat elokuun lopussa Puolan Wroclavissa. Edelliset kisathan pelattiin kaksi vuotta sitten Charlottesvillessa USA:ssa, joten oli selvää, että silloin osallistujamäärämme jäi melko pieneksi. Mutta nyt uskon, että kisoihin lähtee 25-30 pelaajaa, mikä sekin osoittaa, kuinka hyvin seniorisquash Suomessa voi.
Harjoittelu on jo monella täydessä käynnissä, MM-leiritystä on luvassa maaliskuusta alkaen ja voisi olettaa, että ottelutuntumaa haetaan paitsi kotimaan kisoista, myös Euroopan Masters-kisoista, joista huipennuksena Meltron Finnish Masters loistavasti noin kuukautta ennen MM-kisoja.
Mutta
Yksi tumma pilvi kuitenkin leijuu kaiken yllä. Kukaan ei tiedä, kuinka koronaviruksen etenemisen kanssa käy. Turvatoimia myös urheilun piirissä on tiukennettu, jalkapalloa pelataan ilman yleisöä, lisää F1-kisoja on vaarassa ja Tokion olympialaisten siirtämisestä vuodella on keskusteltu. Ja paljon muuta.
Emme tiedä, kuinka tässä vielä käy. Toivotaan, että asiat selviävät ja kaikki squashkisat voidaan viedä suunnitellusti läpi. Ainakin tätä juttua karkauspäivänä kirjoittaessani suomalaisnuoret ottavat innolla osaa German Junior Openiin Saksassa.
Hyvää ja tervettä squashkevättä kaikille!
