"NIIN ON, JOS SILTÄ NÄYTTÄÄ"

Tätä kirjoittaessani on maanantai, 28. lokakuuta. Perjantaina on marraskuun 1. päivä ja silloin ilmestyy tuore ammattilaisten PSA-ranking, kuten se ilmestyy joka kuun alussa. Mutta tämänpäiväinen tilanne riittää minulle hyvin. Asiat ovat Suomessa kääntyneet päälaelleen.

Suomi on kansainvälisessä vertailussa pärjännyt squashissa aivan yhtä hyvin kuin tennis ja sulkapallo, ellei paremminkin. Tennis ja sulkapallo nauttivat olympiastatuksesta ja squashia suuremmista harrastajamääristä. Mutta kun katsotaan maailman kärkeä, kaikissa näissä lajeissa on eri aikoina ollut enemmän tai vähemmän yksinäisiä suomalaistähtiä: tenniksessä Jarkko Nieminen ja Emma Laine, pienin varauksin myös Veli Paloheimo; sulkapallossa Pontus Jäntti, Ville Lång ja Anu Nieminen.

Squashin all-time TOP3-lista on Sami Elopuro (rankingin 6.), Olli Tuominen (13.) ja Tuula Minetti (14.). Ja haluan lisäksi mainita Pentti Pekkasen, Juha Raumolinin ja Nina Elopuron.

Uusi tilanne

Tämän hetken TOP3-lista näyttää tältä: Emilia Soini (59.), Henrik Mustonen (93.) ja Miko Äijänen (100

Jos en ole väärässä, tämä on ensimmäinen kerta suomalaisen squashin historiassa, kun rankingilla mitattuna paras suomalaispelaaja on nainen, Emppa Soini. Minetillä oli kova ranking, mutta niin oli Elopurollakin ja he pelasivat samaan aikaan.

Miten tässä näin on päässyt käymään?

Menestysodotukset ovat Tuomisen lopetettua ammattilaisuransa - squashura toki jatkuu -  siirtyneet ehkä yllättäenkin naisten puolelle. Naisten kärki on kapea, mutta potentiaalinen; Soinin rinnalla Emilia Korhonen ja Riina Koskinen muodostavat naispelaajien kärkitrion. Älkää ymmärtäkö väärin, en millään tavoin aliarvioi tai unohda Mustosta, Miko Äijästä tai ketään muutakaan. Mutta kun ”niin on, jos siltä näyttää” ja nyt näyttää siltä, että suomalainen naissquash on nosteessa ja miessquash jossakin välitilassa, en oikein tiedä missä.

Heitän liiton suuntaan ehdotuksen: avatkaa jossakin kohtaa miesten kärkisquashin tilanne: Tuominen siis jätti kovimmat kentät, Miko Äijänen lähti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja pelaamaan (kova ja hyvä veto!). Mitä kuuluu Mustoselle, Matias Tuomelle, Jami Äijäselle? Joskus tieto lisää tuskaa, mutta ainakin spekulaation määrä vähenee.

Kohti omia kisoja

Vuoden 2021 Suomessa pelattaviin EM-kisoihin on pitkä matka ja sitä ennen pelataan EM-mitaleista ensi vuonna Hollannissa. Ja kun puhumme joukkuekisoista, Eurooppa on tällä hetkellä oikea mittari niin mies- kuin naismaajoukkueemme kohdalla. Tilanne on sama kuin suomalaisessa yleisurheilussa, vertailtavissa oleva taso on Euroopassa, ei maailmalla.

Naisten maajoukkueemme on asettanut selkeän tavoitteen, jota kohti mennään: kotikisoissa Suomi saa mitalin. Se on konkreettinen tavoite, joka vaatii kovaa työtä, yläkanttiin pelaamista ja mahdollisesti vähän onneakin. Mutta tavoite on kirkas; pelaajat, valmennus ja joukkueenjohto ovat sitoutuneet tähän. Projektin nimi on #ROAD2HEL.

Mikä on miesten maajoukkueen tilanne? Mihin ollaan menossa, mitä tehdään? Tuominen on sitoutunut maajoukkueeseen pelaajavalmentajana, mikä on hieno juttu. Sen ympärille on hyvä rakentaa. Onko palikoita? 

Tästä olisi kiintoisaa kuulla enemmän. 

Kirjoitus on julkaistu Suomen Squashliitos Uutiskirjeessä 5/2019

Kuvat: Tommi Tapola ja Petteri Repo: Kuvissa Emilia Soini ja Olli Tuominen