Koronapandemia on Suomelle suurin takaisku sodan jälkeen. Sen vakavuudesta kertoo myös esim. valmiuslakien käyttöönotto, mikä on erittäin poikkeuksellista. Tätä kirjoittaessani Uudenmaan maakunnan raja on taas runsaan kahden viikon jälkeen avattu. Koulut ja oppilaitokset ovat edelleen kiinni, suvivirttä ei lauleta yhdessä, pääsykokeita ei järjestetä tai järjestetään poikkeavalla tavalla. Työpaikat lomauttavat ja käyvät YT-neuvotteluja. Lista on pitkä ja kaiken tämän te tiedätte.
Urheilukilpailut ja -tapahtumat on siirretty tai peruttu. Urheiluareenat ja -hallit ovat kiinni. Joukkueharjoitukset on kielletty, harjoittelu on omatoimista ja siis ensisijassa fyysisen kunnon ylläpitämistä ja parantamista. Tämä kaikki tuntuu hyvin kummalliselta. Meidän arkemme on muuttunut. Yhtäkkiä oravanpyörä ei enää pyörikään ja se vasta kummallista onkin. Nyt on tilaisuus tehdä kaikkea sellaista, johon ei normaalisti (muka) ole aikaa. On aikaa ajatella ja pohtia kaikenlaista – myös, mitä on tähänastisessa elämässään tehnyt ja suunnitellut tekevänsä. Kenties myös sitä, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehdyksi.
Urheilukilpailut ja -tapahtumat on siirretty tai peruttu. Urheiluareenat ja -hallit ovat kiinni. Joukkueharjoitukset on kielletty, harjoittelu on omatoimista ja siis ensisijassa fyysisen kunnon ylläpitämistä ja parantamista. Tämä kaikki tuntuu hyvin kummalliselta. Meidän arkemme on muuttunut. Yhtäkkiä oravanpyörä ei enää pyörikään ja se vasta kummallista onkin. Nyt on tilaisuus tehdä kaikkea sellaista, johon ei normaalisti (muka) ole aikaa. On aikaa ajatella ja pohtia kaikenlaista – myös, mitä on tähänastisessa elämässään tehnyt ja suunnitellut tekevänsä. Kenties myös sitä, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehdyksi.
Uusi normaali
Tämä poikkeuksellinen aika tulee muuttamaan meitä, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Arvomaailmamme joutuu tahtomattamme vaakakuppiin ja asenteitamme testataan päivittäin. Ja kun yhteiskunnan rattaat taas pyörähtävät käyntiin ja squashhallienkin ovet aukeavat, moni asia on muuttunut. On syntynyt ns. uusi normaali.
Jotkut meistä eivät koskaan palaa squashkentille ja toiset aloittavat lajin. Osa meistä hakee sisältöä elämäänsä jostakin aivan muista kuin tähänastisista asioista. Sosiaaliset kontaktit ja mahdollisuus olla ystävien ja tuttujen seurassa nousee aivan uuteen ulottuvuuteen.
Tämä poikkeuksellinen aika tulee muuttamaan meitä, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Arvomaailmamme joutuu tahtomattamme vaakakuppiin ja asenteitamme testataan päivittäin. Ja kun yhteiskunnan rattaat taas pyörähtävät käyntiin ja squashhallienkin ovet aukeavat, moni asia on muuttunut. On syntynyt ns. uusi normaali.
Jotkut meistä eivät koskaan palaa squashkentille ja toiset aloittavat lajin. Osa meistä hakee sisältöä elämäänsä jostakin aivan muista kuin tähänastisista asioista. Sosiaaliset kontaktit ja mahdollisuus olla ystävien ja tuttujen seurassa nousee aivan uuteen ulottuvuuteen.
Mitä jo on tapahtunut?
Squashliiton hallitus pisti kauden pakettiin. Ainoa oikea ratkaisu, kisojen jatkaminen olisi ollut vastoin ohjeita ja määräyksiä. Onnea liigamestareille! Toivottavasti syyskausi päästään aloittamaan normaaliaikataulussa.
PSA on tauolla ja pelaajat harjoittelevat omatoimisesti ja julkaisevat treenejään netissä. Pallonpomputtelua on nähty verkossa enemmän kuin koskaan.
Joukkueiden EM-kisat siirrettiin syksyyn, niitä ei ole vielä peruttu. Euroopan Squashliitto (ESF) hakee jäsenmaata, joka olisi valmis ja halukas järjestämään kisat syksyllä. Ei mikään helppo rasti. Ja ensi keväänähän kisat ovat Suomessa ja jos tämän vuoden kisat peruuntuvat, maajoukkueemme pelaavat kumpikin nykytilanteen mukaisesti A-ryhmässä, mikä olisi meille tietysti erinomainen tilanne. Tosin, jos olen ymmärtänyt oikein, ESF on myös kysynyt jäsenmailtaan mielipidettä siitä, että vuoden 2021 kisat peruttaisiin ja seuraavat kisat pelattaisiin vuonna 2022. Jos näin on, en ymmärrä logiikkaa, sillä EM-kisathan ovat vuotuinen kisa. Oma liittomme luonnollisesti haluaa järjestää kotikisat ensi vuonna.
Senioripelaajien osalta tilanne on masentava. Mastersit ovat alkuvuoden kisojen jälkeen kaikki peruttu, myös Meltron Finnish Masters Open. Elo-syyskuun vaihteessa piti olla senioreiden MM-kisat Puolan Wroclacissa, mutta nyt nekin on peruttu. Minulla alkoi fillarikausi.
PSA on tauolla ja pelaajat harjoittelevat omatoimisesti ja julkaisevat treenejään netissä. Pallonpomputtelua on nähty verkossa enemmän kuin koskaan.
Joukkueiden EM-kisat siirrettiin syksyyn, niitä ei ole vielä peruttu. Euroopan Squashliitto (ESF) hakee jäsenmaata, joka olisi valmis ja halukas järjestämään kisat syksyllä. Ei mikään helppo rasti. Ja ensi keväänähän kisat ovat Suomessa ja jos tämän vuoden kisat peruuntuvat, maajoukkueemme pelaavat kumpikin nykytilanteen mukaisesti A-ryhmässä, mikä olisi meille tietysti erinomainen tilanne. Tosin, jos olen ymmärtänyt oikein, ESF on myös kysynyt jäsenmailtaan mielipidettä siitä, että vuoden 2021 kisat peruttaisiin ja seuraavat kisat pelattaisiin vuonna 2022. Jos näin on, en ymmärrä logiikkaa, sillä EM-kisathan ovat vuotuinen kisa. Oma liittomme luonnollisesti haluaa järjestää kotikisat ensi vuonna.
Senioripelaajien osalta tilanne on masentava. Mastersit ovat alkuvuoden kisojen jälkeen kaikki peruttu, myös Meltron Finnish Masters Open. Elo-syyskuun vaihteessa piti olla senioreiden MM-kisat Puolan Wroclacissa, mutta nyt nekin on peruttu. Minulla alkoi fillarikausi.
Seurojen tulevaisuus
Paitsi, että tämä kaikki on hankalaa ja vaikeata meille henkilökohtaisesti, se on sitä myös koko suomalaiselle urheilulle, lajiliitoille ja seuroille. On arvioitu, että urheilu Suomessa menettää noin 80 miljoonaa euroa ja vaikka valtiovalta onkin luvannut tukensa urheilun toimijoille, korona on elämän ja kuoleman kysymys myös monelle urheiluseuralle ja valitettavasti moni seura joutuu lopettamaan toimintansa. Meillä on maassamme noin 40 squashseuraa pienestä kolmen jäsenen Wiipurin Squashkerhosta (WSK) maamme suurimpaan Espoo Squash Rackets Clubiin (ESRC). WSK, eli Pasi & Kari Lehtola ja minä pärjäämme kyllä seurana kuten ennenkin, mutta ESRC:n ja muiden suurien seurojen kohdalla tilanne on ihan toinen. Kun ei ole toimintaa, ei ole tuloja, mutta on silti menoja. En tiedä seurakohtaisia tilanteita, mutta tiedän, että tilanne on vaikea.
Paitsi, että tämä kaikki on hankalaa ja vaikeata meille henkilökohtaisesti, se on sitä myös koko suomalaiselle urheilulle, lajiliitoille ja seuroille. On arvioitu, että urheilu Suomessa menettää noin 80 miljoonaa euroa ja vaikka valtiovalta onkin luvannut tukensa urheilun toimijoille, korona on elämän ja kuoleman kysymys myös monelle urheiluseuralle ja valitettavasti moni seura joutuu lopettamaan toimintansa. Meillä on maassamme noin 40 squashseuraa pienestä kolmen jäsenen Wiipurin Squashkerhosta (WSK) maamme suurimpaan Espoo Squash Rackets Clubiin (ESRC). WSK, eli Pasi & Kari Lehtola ja minä pärjäämme kyllä seurana kuten ennenkin, mutta ESRC:n ja muiden suurien seurojen kohdalla tilanne on ihan toinen. Kun ei ole toimintaa, ei ole tuloja, mutta on silti menoja. En tiedä seurakohtaisia tilanteita, mutta tiedän, että tilanne on vaikea.
Tsemppiä kaikille
Kukistettuaan tämän pandemian maailma ei ole entisensä. Moni asia muuttuu pysyvästi ja syntyy uusi normaali. Niin käy myös urheilussa, jonka merkitys kansakuntaa yhdistävänä ja sen itsetuntoa kohottavana tekijänä kasvaa ja korostuu entisestään. Aivan kuten Suomessa kävi itsenäistymisemme alkuvuosina ja sodan jälkeen.
Suomalainen squashyhteisö on jatkossa yhä eheämpi ja tiiviimpi. Paluu halleille ja kentille on isompi ja tunteellisempi asia kuin ehkä koskaan ennen.
Toivotan teille kaikille tsemppiä ja jaksamista. Yritän parhaani mukaan myötäelää kaikessa siinä murheessa ja surussa, mitä tämä vitsaus on vääjäämättä osalle meistä aiheuttanut. Mutta me selviämme tästä. Jälleennäkemisen ja -pelaamisen riemu on suuri.
Kukistettuaan tämän pandemian maailma ei ole entisensä. Moni asia muuttuu pysyvästi ja syntyy uusi normaali. Niin käy myös urheilussa, jonka merkitys kansakuntaa yhdistävänä ja sen itsetuntoa kohottavana tekijänä kasvaa ja korostuu entisestään. Aivan kuten Suomessa kävi itsenäistymisemme alkuvuosina ja sodan jälkeen.
Suomalainen squashyhteisö on jatkossa yhä eheämpi ja tiiviimpi. Paluu halleille ja kentille on isompi ja tunteellisempi asia kuin ehkä koskaan ennen.
Toivotan teille kaikille tsemppiä ja jaksamista. Yritän parhaani mukaan myötäelää kaikessa siinä murheessa ja surussa, mitä tämä vitsaus on vääjäämättä osalle meistä aiheuttanut. Mutta me selviämme tästä. Jälleennäkemisen ja -pelaamisen riemu on suuri.
Julkaistu Suomen Squashliiton Newsletterissä 2/2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti