PIRKKOLAN HIEKKIS

Meneillään on urheilun ja varsinkin penkkiurheilijan osalta pieni hengähdystauko. Jalkapallon EM-kisat ja niiden lomassa yleisurheilun EM-kisat saatiin pakettiin. Jalkapalloa yli 50 vuotta pelanneena henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos Ranskan Dimitri Payetin loppuottelussa Portugalin Cristiano Ronaldoon kohdistunut taklaus ei ollut tahallinen, niin ei hän kyllä myöskään mitenkään himmaillut tilanteeseen menoa. Oli miten oli, Portugali voitti Euroopan mestaruuden ja hyvä niin.

Yleisurheilun EM-kisat toivat Suomeen yhden keihäsmitalin ja siinä ohessa pienen huolen siitä, toipuuko Antti Ruuskanen niin, että pystyy hiomaan itsensä huippuvireeseen olympialaisiin mennessä. Ruuskasen lisäksi moni suomalaisurheilija pärjäsi kisoissa hyvin, mm. Oskari Mörö, David Söderberg ja Jenni Kangas. Hyvä maku jäi suuhun. Ja jos keihäästä ei tule Riosta mitalia, se saattaa tulla vaikkapa naisten painista. Vedetään happea ja kerätään voimia olympialaisten seuraamiseen.

Järjestyksessään 41. Helsinki Cup pyörii tällä viikolla Stadin kentillä. Kävin fiilistelemässä Talissa ja Pirkkolassa ja onhan se upeata, kun pelit pyörivät ja aurinko hellii niin pelaajia kuin tukijoukkoja ja katsojiakin. Ihan aina näin ei ole ollut. Muistan kesän, kun oma poikani oli mukana ja päivän ensimmäinen matsi oli Myllypurossa klo 9.00 aamulla. Vettä satoi kaatamalla ja siihen napakka tuuli päälle, joten sateeenvarjoa ei tarvinnut ottaa autosta mukaan lainkaan. Mutta pelit pelattiin, kamoja kuivateltiin ja kaikilla oli hyvä mieli.

Kun olin Pirkkolassa, törmäsin tuttuun lukuun: 2930 m. Se on klassinen luku monelle vanhemmalle stadilaiselle futaajalle. Se on Pirkkolan urheilupuiston ympäri kiertävän hiekkatien pituus. Reitti tuli tutuksi Pohjois-Haagan Urheilijoiden (PHU, sittemmin POHU) futisvuosista. Lenkki vedettiin peruskuntokaudella maanantaisin klo 18-19. Neljä kierrosta tunnissa, siis 15 min kierrosta kohden eli kutakuinkin vauhtia 5 min / km. Ei ylivoimainen juttu, mutta ihan tarpeeksi kova.

Näistä ajoista on yli 40 vuotta ja Pirkkolan lenkki on jäänyt pois, se ei kuulu meidän POHU:n 60-vuotiaiden ikämiesten treeniohjelmaan. Osa käy matsien lisäksi futaamassa pari kertaa viikossa, osalle matsit riittävät. Kukin sen pohjalta, mikä hyvältä tuntuu. 

Ensi vuonna POHU:lla on juhlavuosi, seura täyttää 60 vuotta ja sen kunniaksi meidän vanhimpien futareidenkin tulee tehdä parhaamme. Hiekkakentältä aloitettiin nuorina ja nyt ollaan päästy tekonurmelle, aidolle nurtsille tosi harvoin.

POHU:lla on tämän vuoden HesaCupissa kaikkiaan 12 joukkuetta. Se on hyvä määrä länsi-helsinkiläiselle kaupunginosaseuralle. Vertailun vuoksi Espoon Hongalla on 61 joukkuetta ja Helsingin Jalkapalloklubilla 30 joukkuetta. POHU-joukkueiden sisäinen henki ja yhteisöllisyys ovat käsin kosketeltavissa. Yhteiset peliasut, kassit suorassa rivistössä kentän laidalla, kannattajat ja lähiomaiset jakamassa ilon ja pettymyksen hetkiä. HesaCupista riittää puhuttavaa vielä turnausviikon jälkeenkin.

Tähän loppuun yksi huolestuttava suomalaiseen jalkapalloon liittyvä asia. Suomen Cupia on pelattu vuodesta 1955, mutta viime vuosina osallistuvien joukkueiden määrä on ollut huolestuttavasti laskussa. Vuonna 2008 Cupiin osallistui vielä 361 joukkuetta, mutta vuoden 2017 Cupiin on ilmoittautunut (8.7.) vain 88 joukkuetta. Nyt tarvitaan iso piristysruiske, jotta joukkueiden määrä saadaan takaisin kasvuun ja yleisö katsomoihin. Tämä peli ei vetele. Saahan voittaja paikan Eurooppa-liigan karsintaan ja se voi olla joukkueelle paitsi menestyksellisesti, myös taloudellisesti iso piristysruiske.