Kun
Riina Koskinen muutti 16-vuotiaana peruskoulun jälkeen Kuopiosta Helsinkiin,
hänellä oli selvä visio tulevaisuudestaan squashammattilaisena. Tuo visio on tänään
seitsemän vuotta myöhemmin yhtä kirkas ja sen rinnalla yhtä vahvana tavoitteena
on hankkia mieluisa ammatti, johon urheilu-uran jälkeen voi siirtyä.
Koskinen oli jo pikkutyttönä
liittynyt Kuopion Uimaseuraan ja harrasti uintia aktiivisesti 14-vuotiaaksi
asti. Sitten aika ei enää riittänyt kahden lajin harrastamiseen, sillä hän oli myös
pelannut squashia 8-vuotiaasta. Oli aika tehdä valinta uinnin ja squashin
välillä.
”Pääsin Squash Kuopion
juniorina Leo Kärjen valmennukseen ja aloin menestyä. Voitin seitsemän
vuotta putkeen oman ikäluokkani Suomen mestaruuden ja se vei minut myös
juniorimaajoukkueisiin. Ja kun olin pärjännyt Jynkänlahden yläasteella hyvin, ovet
Mäkelänrinteen urheilulukioon aukesivat ja muutin Helsinkiin”, Koskinen
muistelee.
Tykkäsin olla Märskyssä. Siellä
oli hyvät harjoittelumahdollisuudet, koulun ja urheilun yhteensovittaminen
sujui hyvin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2018 eli minulla meni lukioon viisi
vuotta, tosin olin vuoden Saksassa harjoittelemassa ja kävin siellä samalla
koulua”, Koskinen kertoo.
Fysioterapeutin opinnot
käyntiin
Koskinen aloitti tänä syksynä
fysioterapeutin opinnot Laurean Ammattikorkeakoulussa. Opinnot kestävät 3,5
vuotta ja alku on ollut tiukka, mutta innostava.
”Opintojen alku on ollut kiireinen,
olen tehnyt ahkerasti töitä. Anatomiaa ja fysiologiaa on paljon ja ne on
opittava hyvin, ne ovat kaiken perusta. Toinen iso opintoalue on ollut
asiakaspalvelu tai asiakkaan kohtaaminen, niin kuin sitä meillä kutsutaan.
Mutta jatkossa opintoihin tulee paljon käytännön tekemistä, harjoittelujaksoja
ja niin edelleen. Hyvältä tuntuu, vaikka rankkaa onkin.”
Koronapandemia on keskeyttänyt kansainväliset
ammattilaiskisat käytännössä kokonaan. Maaliskuun jälkeen Koskinen ei ole
kisannut ammattilaiskentillä lainkaan. Kotimaiset kisat käynnistyivät
elokuussa, samoin kansallinen liiga. Se on parempi kuin ei mitään, mutta ne
eivät vie Koskista eteenpäin hänen squashurallaan.
”Koulu vie tosiaan paljon aikaa,
joten päivittäisen treenaamisen ja opiskelun yhteensovittamisen kanssa on kyllä
vähän haasteita. Mutta kyllä se toimii, Laureakin kuuluu Urhean piiriin. Lukujärjestys
on joka viikko erilainen ja se hankaloittaa treenien sopimista valmentajan ja
pelikavereiden kanssa. Tästä puuttuu toistaiseksi sellainen selkeä päivä- ja
viikkokohtainen rakenne, joka on minulle tärkeää.”
”Haluan löytää rajani
urheilijana”
”Olen 26-vuotias, kun valmistun
Laureasta. Minulla on vielä runsaasti aikaa squashurheilijana, sillä sanotaan,
että squashpelaajan ihanneikä on 28-30 vuotta. Haluan ehdottomasti löytää
rajani urheilijana ja se vie minut varmasti paljon korkeammalle kuin nykyinen
ammattilaissijoitukseni, joka on 128.”
On siis hyvin todennäköistä,
että opintojen jälkeen Koskinen antaa kaikkensa squashille. Toki niin on nytkin,
mutta silloin hän voi rakentaa harjoittelu- ja kisaohjelmansakin uraansa parhaiten
edistävällä tavalla. Nyt se ei ole samalla tavalla mahdollista, olkoonkin, että
etäopiskelu on tänä päivänä yleistä ja teknisesti vaivatonta.
Jenkkivaihtoehtokin oli
mahdollinen
Koskinen pyrki vuonna 2019
lukemaan farmasiaa, mutta ei päässyt. Mutta hänelle kaksoisura oli selkeä
valinta ja hän haki myös muualle.
”Pyrin myös Trinity Collegeen Yhdysvaltoihin.
Miko Äijänen, Suomen miesten ykköspelaaja, opiskelee siellä nyt toista
vuottaan ja hän kannusti minua hakemaan sinne, eikä ehkä vähiten siksi, että siellä
on yksi maan parhaista, ellei paras, squashvalmennus.”
”Pääsin sinne ja mietin pääni
puhki, lähdenkö. Opinnot kestävät siellä neljä vuotta ja olisin saanut
erinomaista squashvalmennusta, mutta kun oikein ajattelin ja mietin valittavia
oppiaineita ja aineyhdistelmiä, niin en vain oikein päässyt sinuiksi niiden
kanssa. Mietin sitä päätöstä ihan viimeiseen päivään saakka ja sitten päätin,
etten mene. Sen jälkeen olo oli hirveän helpottunut. En kertonut tästä perheen
lisäksi kuin ihan parille henkilölle, koska en halunnut vastailla jatkuviin kysymyksiin
asiasta. Nyt olen varma, että tein oikean päätöksen, fysioterapia on minun
juttuni”, Koskinen kertaa tapahtumia.
Luopumisen tuska
Muutettuaan
Kuopiosta Helsinkiin vuonna 2013 Riina Koskinen on ehtinyt asua HOAS:n
opiskelija-asunnossa, Hollantiin lähteneen pelikaverin kämpässä ja parissa
muussakin asunnossa. Tällä hetkellä hän asuu yhdessä Emilia Soinin,
Suomen naisten ykköspelaajan ja maajoukkuekollegan kanssa kimppakämpässä
Helsingin Munkkivuoressa, muutaman sadan metrin päässä Talin squashhallilta.
”Olihan se iso muutos tulla 16-vuotiaana
yksin Kuopiosta Helsinkiin. Paljosta piti luopua, perhe ja ystävät jäivät
Kuopioon ja ajattelin ensin, että opiskelen joka toisen jakson Märskyssä ja
joka toisen Kuopiossa. Yhden kerran kokeiluksi se jäi ja sitten olin koko ajan
Helsingissä.”
”Itsenäistymisen piti kuitenkin tapahtua
nopeasti. Mutta minulla oli paljon hyviä squash- ja koulukavereita ja he
auttoivat paljon. Ja vaikka olenkin asunut Helsingissä jo seitsemän vuotta,
niin ajattelen niin, että lopullinen itsenäistyminen tapahtuu vasta sitten, kun
voin huolehtia itsestäni täysin myös taloudellisesti. Nykytilanteessa aikaa
työnteolle ei ole ja olen isosti kiitollinen perheelleni, että he
mahdollistavat minulle opiskelun ja squashinpeluun. Tiedän, että tällainen ei
ole läheskään kaikille nuorille urheilijoille mahdollista. Minulle on ja siitä
iso kiitos lankeaa perheelleni”, Koskinen vakavoituu.
Squash ei lajina elätä kuin
aivan maailman huippuja. Kun tenniksen palkintorahat ja mainostulot lasketaan
miljoonissa, squashissa ne lasketaan tuhansissa.
”Ammattilaiset elättävät itsensä
uransa ajan palkintorahoilla, sponsorituloilla, kutsuturnausten palkkioilla ja
niin edelleen, mutta säästöön ei jää paljoakaan, monelle ei mitään. Siksi
kaksoisura ja hyvän ammatin hankkiminen on minulle selvä asia. Ja toki ura voi
loppua vaikka huomispäivänä pahaan loukkaantumiseen. On tärkeää, että on jotakin,
mihin nojata.”
Kohti omia EM-kisoja
Koskinen on keskeinen pala Suomen naisten squashmaajoukkuetta yhdessä Soinin ja Emilia Korhosen kanssa, joka on saanut omat opintonsa päätökseen Englannissa ja voi nyt keskittyä kokonaan squashiin kotikaupungissaan Bristolissa.
Joukkue nousi vuoden 2019 EM-kisoissa A-ryhmään, jossa pelataan mitaleista ja naismaajoukkueen #ROAD2HEL-projekti on asettanut tavoitteekseen saavuttaa Helsingissä pelattavissa kotikisoissa mitalin.
”On se kova tavoite, mutta tehtävissä. Ja onhan se upeata, kun päästään
pelaamaan Kauppakeskus Triplaan sijoitettavalle
kokolasikentälle, jossa meidän ja miesten joukkueiden pelit pelataan. Henkilökohtaisella
puolella SM-kulta minulta puuttuu vielä ja se on yksi ehdottomista lähivuosien tavoitteistani.
Samoin se, että palaan naisten ammattilaislistalla 100 joukkoon. Ja siitä
sitten askel askelelta ylöspäin kohti kärkeä.”
Riina Koskinen on nyt 23-vuotias.
Hän elää unelmaansa, opiskelee toiveammattiinsa ja panostaa sen rinnalla
täysillä squashiin. Siihen kuului seitsemän vuotta sitten muun muassa muutto
Helsinkiin. Mutta kuuluu siihen myös paljon muuta – vahvaa sitoutumista,
motivaatiota, kunnianhimoa - ja kovaa työtä.
Näitä Riina Koskiselta ei puutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti